Hunajaloukkuun ei kannata jäädä

Ihmisten pitää ymmärtää huolehtia itsestään. Kuulostaa helpolta, mutta aivan liian monelle se on lähes ylivoimaista.

Kun yhä useammat voivat nykyään tehdä työtään missä ja milloin tahansa, hukkuu raja työntekemisen ja vapaa-ajan välillä.

Työtä tehdään liki tauotta joko työntekemisen innosta tai töiden paljouden vuoksi tai juosta täytyy vain pysyäkseen edes paikoillaan. Ja silloin helposti väsytään - joskus aivan huomaamatta.

Tutkijoilla on osuva nimitys sille, kun työn kiinnostavuus ja imu saavat työntekijän venyttämään päiväänsä kohtuuttomasti ja jatkuvasti.

Tällaista ylenpalttista intoa kutsutaan hunajaloukuksi: työ houkuttaa ja vetää puoleensa, mutta siihenhän jäät tahmomaan, jos et ymmärrä pöllähtää välillä muiden asioiden pariin.

TYÖHYVINVOINNIN TUTKIJAT ovat viime vuosina alkaneet yhä painokkaammin puhua työstä palautumisen merkityksestä. Käytännössä se merkitsee, että jokaisen työntekijän pitäisi löytää oma tapansa irrottautua työpäivän kuormituksesta.

Moni tietää omakohtaisesti, että tehokkain työstä irrottautumisen tapa on liikunta ja ulkoilu. Asia on todettu myös tutkimuksissa. Tampereen yliopiston professori Ulla Kinnusen ja hänen ryhmänsä tutkimat työntekijät totesivat parhaiten palautuvansa työpäivästä liikunnan ja luonnosta nauttimisen avulla. Toiseksi paras tapa irrottautua töistä oli sosiaalisten suhteiden hoitaminen.

Juuri näistä kiireinen ja kuormittunut työntekijä tinkii ensiksi, vaikka ei kyllä pitäisi.

Tinkiminen omasta ajasta johtaa kierteeseen, jota Kinnunen kuvaa epäsuhtatilanteeksi: työntekijä joutuu kohtaamaan työnsä vaatimukset väsyneenä ja ilman riittävää palautumista. Mikäli työn vaatimustaso on yhtä korkealla kuin aikaisemmin, joutuu työntekijä ponnistelemaan entistä enemmän, jotta selviäisi työstään kunnialla.

Pinnistely johtaa väsymykseen ja myös usein univaikeuksiin.

TÄTÄ TAUSTAA vasten on omituista, että jotkut pitävät lähes kunnia-asianaan tehdä pitkää työpäivää.

Haloo, te siellä, relatkaa! Jos ette vielä ole itse huomanneet, paljastan, että työntekemisen teho - ja ilo - laskee radikaalisti, jos alituiseen tekee ylipitkää päivää. Eikä tämä ole vain omaa yksityisajatteluani: tätä painottavat myös työelämän tutkimukset.

Omituista on myös, että jotkut kehuskelevat, miten lyhyillä yöunilla he pärjäävät. Väkisinkin alkoi naurattaa, kun luin tällä viikolla 60-vuotta täyttäneen unitutkija Markku Partisen syntymäpäivähaastattelua, jossa hän kommentoi lyhyillä yöunilla kehustelevia ihmisiä.

Partinen totesi, että "aina joku elämässään menestynyt vakuuttelee, miten neljän tunnin unilla pärjää. Hesarista sitten luen näitä menestyjien kuolinilmoituksia".

TYÖSTÄ PALAUTUMISTA tutkivalla Ulla Kinnusella on helppo testi, jolla itsekukin voi tarkistaa osaako irrottautua työstään riittävän hyvin.

Jos aamulla koet hyvin nukutun yön jälkeen, että olet valmis kohtaamaan työsi haasteet, olet palautunut riittävästi työsi kuormituksesta.

Jos taas jo aamulla koet väsymystä ja ärtymystä työsi takia, on hyvin todennäköistä, että työn kuormituksesta palautumisesi on liian vähäistä. Silloin on ymmärrettävä huolehtia itsestään ja pistää akkunsa lataukseen.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.