Huomenna leivotaan palvelujohtajia

Talvesta selviytyminen on edennyt helpoimpaan kuukauteen, joulukuuhun. Joulun suunnittelu tuo mukavaa vaihtelua kaamokseen.

Onneksi Postin lakko loppui ajoissa ja joulupukille ehtii kirjoittaa. Toivottavasti oma toivomuslista menee tällä kertaa oikeaan osoitteeseen eikä pukin ilkeälle kaksoisolennolle Klaus Santapukille kuten viime vuonna. Lurjuksen tuomista paketeista paljastui vuoden mittaan lähinnä vitsauksia ja pettymyksiä ilman seitsemän päivän palautusoikeutta.

Kiltiltä pukilta toivon leutoa talvea mutta hyviä hiihtokelejä, lämmintä kevättä, helteistä kesää, hyvää sienisyksyä, tuhat grammaa suklaata, paria kirjaa ja maailmanrauhaa.

Perinnöllisyys on jännä juttu. Ruumiiseen ja luonteeseen liittyvien juttujen lisäksi myös keittokirjan ulkonäkö ja yleinen reseptien säilytystyyli näyttävät kulkevan suvussa.

Äidiltä perimästäni Maija keittää kotona-kirjasta ovat kannet häipyneet ajat sitten ja se pursuaa lehdistä leikattuja ja itse paperilapulle kirjoitettu bongauksia. Oma kirjani on tismalleen samassa kunnossa ja myös turvoksissa lisälappusista.

Joulu on ylensyömiseen taipuvaiselle herkuttelijalle tarkka paikka. Veikkaan, että itse olen perso ruualle Viisikko-kirjat kirjoittaneen Enid Blytonin takia. Kun niitä lapsena ahmi nälissään, jäi aivoihin ikuinen ruuan himo. Viisikolla oli jatkuvasti eväsretkiä ja kori pullisteli herkkuja, joita Kainuussa ei tuohon aikaan ollut nähtykään.

Piti oikein hakea kirjastosta muutama Viisikko ja tarkistaa asia. Kirjoissa ei syödäkään pelkästään retkillä, vaan ihan koko ajan. Aamiaista, illallista, lounasta ja teeaterioita tuhkatiheään. Savulihavoileipiä, kinkkua, hedelmäkakkua, mehua, keitetyillä munilla reunustettua lihapiirakkaa, vanukasta, kääresylttyä, ja kotitekoista marmeladia.

Olisinpa lukenut vain Pupu Tupunaa, joka syö pelkästään porkkanoita. Pupun seikkailut alkoivat ilmestyä ravintokasvatuksellisesti arvioiden liian myöhään, vasta vuonna 1972.

Monessa keittiössä, myös omassani, juuri tällä hetkellä ajankohtaista on piparkakkujen leipominen. Taikina tehdään tänään ja paistaminen tapahtuu huomenna. Linnan juhlia on illalla kiva käpertyä seuraamaan maitolasin ja pipariläjän kanssa.

Paistopäivää edeltävällä viikolla ohjelmassa on perinteisesti parhaan reseptin etsiminen netistä ja leivontakirjoista. Turhaa työtä joka vuosi, sillä käytän kuitenkin aina samaa 30 vuotta sitten Kodin Kuvalehden vuosikalenterissa ollutta kristallipiparien ohjetta. Siinä on häivähdys suklaata kaakaojauheen muodossa.

Vaikka taikina on aina sama, voi uusilla piparihahmoilla tuoda variaatiota joulun kahvipöytään. Tänä vuonna sellainen on Jyväskylän avoterveydenhuollon palvelujohtaja -pipari.

Se palaa ennen kuin ehtii pellillekään.