Huostaanotoista bisnestä

Yksityisten lastenkotien määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, kertoi Yle jonkin aika sitten. Lasten huostaanotoista on kehkeytymässä tuottoisa bisnes. Samassa uutisessa kerrottiin, että terveyspalveluja tarjoava Mehiläinen aikoo laajentaa lastensuojelupaikkojensa määrää sadalla paikalla sekä tänä että ensivuonna.

Muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on bisneksen teko onkin jo tuttua, mutta varsinkin huostaanottojen soisi kernaasti jäävän rahantekemisen ulkopuolelle.

 

Yksityisissä laitossijoituksissa lapsen huostaanoton on arvioitu maksavan jopa 300 000 euroa vuodessa. Kuukaudessa se tekee 25 000 euroa. Ei hullumpi summa palveluntarjoajan näkökulmasta.

Tavallisesti laitoksessa hoitovuorokausimaksu on kuitenkin noin 150–250 euroa eli noin 4 500–7 500 euroa kuukaudessa. Erityishoitoa tarvitsevilla lapsella tai nuorella hoitovuorokauden hinta on yli 300 euroa.

Huostaanotetun lapsen sijoittaminen perheeseen tulee huomattavasti laitossijoitusta halvemmaksi. Kuntien on maksettava perhehoitajille vähintään 650 euroa kuussa. Enemmänkin saa toki maksaa ja usein joutuukin, sillä huostaanotettujen lasten perhehoitajista on valtava pula.

Nyt vain noin kolmannes huostaanotetuista lapsista on sijoitettu perheisiin.

Määrää haluttaisiin kasvattaa, mutta sijaisperheitä ei ole riittävästi. Tämä ei kuitenkaan ole aivan koko totuus, sillä monissa kunnissa on ohjeistettu sijoittamaan lapset ja nuoret nimenomaan laitoksiin – näin laitoksille ei suotta tule tyhjäkäyntiä. Tämä käy ilmi Lastensuojelun keskusliiton selvityksestä.

Tätä porsaanreikää yrittää tilkkiä vuoden alussa voimaan tullut lakimuutos, joka edellyttää kuntia järjestämään huostaanotetuille ensisijaisesti perhehoitoa.

 

Bisneksen tekemisellä ja huostaanotettujen lasten sijoittamisella pitäisi olla mahdollisimman vähän tekemistä keskenään. On silti selvää, että sijoitusperheiden tulee saada korvaus arvokkaasta työstään.

Esimerkiksi vanhuspalvelut ovat valuneet aivan kuin huomaamatta yksityisten palvelutarjoajien käsiin: kahdessakymmenessä vuodessa vanhusten julkisen sektorin kotihoito puolittui. Muutoksen suunnittelemattomuus näkyy vasta nyt, kun muun muassa lainsäädäntö laahaa jäljessä.

Toivottavasti samanlaisia vauhtisokeita virheitä ei tehdä huostaanotettujen lasten sijoituspaikoista päätettäessä.

Huostaanottopäätöksiä voivat tehdä vain lastensuojeluun erikoistuneet korkeakoulutetut sosiaalityöntekijät.

Monissa kunnissa pätevistä sosiaalityöntekijöistä on jatkuva pula. Tämä voi vaikeuttaa lastensuojelutapauksien hoitamista ja mahdollista huostaanottopäätöksen tekemistä.

Ratkaisuksi on jo heitetty ajatuksia, jotka ovat tuttuja yksityisistä terveyspalveluyrityksistä. Niissä keikkalääkärit ovat jo arkipäivää – samaa voisi ajatella sovellettavan myös päteviin sosiaalityöntekijöihin.

Keikkasosiaalityöntekijä tulisi tarvittaessa hoitamaan lastensuojelutapaukset ja tekemään päätökset huostaanottotarpeesta.

Ehkä näin pian toimitaan, vaikka toivottavaa se ei ole: keikkatyöntekijöiltä puuttuu aina alueen asukkaiden tuntemus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.