Hurja kekri, hiljainen pyhä

Nykyajan suomalaislapset kasvavat halloweenin maailmassa. Karkki vai kepponen -ajattelu on hiipinyt pyhäinpäivän tienoilla vaivihkaa. Halloween on jo päiväkodeissa ja kouluissakin. Sitä ei pääse enää pakoon. Ei, vaikka kuinka tahtoisi.

Halloween on amerikkalaista lainaa, mutta sukua suomalaiselle kekrille. Serkussarjaan kuuluvat myös muun muassa meksikolainen kuolleitten päivä, irlantilainen Samhain ja englantilainen Guy Fawkes Night.

Juhlat liittyvät sadonkorjuuseen, mutta myös siirtymään. Moneen näistä juhlaperinteistä kytkeytyy ajatus yhteydestä tuonpuoleiseen, kuolleiden valtakuntaan.

Kristinusko tuomitsi juhlat pakanallisiksi mutta toi rinnalle pyhimysten, marttyyrien ja uskovien vainajien päivät. Evankelisluterilaisessa kirkossa pyhäinpäivänä muistetaan kuolleita läheisiä.

Halloween on tuorein juhlalainamme, mutta myös perisuomalaisena pidetyn joulunvieton tavat ovat hiipineet meille muualta. Muutaman vuosikymmenen päästä halloween saattaa olla pyhäinpäivää tunnetumpi. Kuka määrittää, mikä on omaa ja mikä vierasta?

Nykyaikaan kuuluu tapojen keräily. Juhlia vietetään juhlimisen vuoksi – ei juhlan ideologisen taustan takia. Samalla vaikutteiden sekoittuminen kiihtyy – perinteet muuttuvat nopeammin kuin ehkä koskaan aiemmin.

Jokaisella on oikeus valita omansa. Samalla jokaisella on oltava velvollisuus kunnioittaa toisen juhlimista. Entisenlaista yhtenäiskulttuuria ei enää ole.

Unohtaisin Suomessa mielelläni koko halloweenin – mutta olisin kauhuissani, jos lapseni eläisivät yksiarvoisessa yhteisössä. Erilaisuus on arvokasta.

Erilaisuus on kuitenkin eri asia kuin sisällöttömyys tai kevyesti omaksuttu sisältö. Siitä suomalaisessa halloweenissa on liian usein kysymys.

Lapset käsittelevät leikeissään arvokkaalla tavalla hyvää ja pahaa. Pahisten ihannointiin ei kuitenkaan tarvittaisi aikuisten apua. Vampyyrit ja zombiet korvaavat barbien kyseenalaista kauneusihannetta. Taistelu-ukkelit tekevät sen, mitä supersankarit aiemmin.

Mikä on terveellistä leikkiä? Hurjiakin kummitustarinoita on kerrottu aina. Pahisten maailman tavallistuminen näkyy kuitenkin parhaillaan kaikkialla. Hirviölelut eivät välttämättä ole pahasta, mutta on varmistettava, ettei sadun hyvän ja pahan sekoittuminen heijastu myös tosielämän hyvään ja pahaan.

Aikuisten tehtävä on punnita asioita pintaa syvemmin – ja päättää, minkälaista ajatusmaailmaa ratkaisuillaan tukee. Juhlat ja juhlimisen tavat kuvaavat valittuja arvoja.

Suomalainen totinen juhliminen on sekoittumassa hilpeään karnevaaliperinteeseen. Vielä on kuitenkin meitä, joille vakava pyhäinpäivä ja arvokas itsenäisyyspäivä sopivat paremmin kuin villi vappu.

Jos tahtoo juhlia kekriä perinteisin menoin, sen voi tehdä seuraamalla Kansanrunousarkiston jyväskyläläistä ohjetta vuodelta 1888:

Kun pyhäänpäiväiltana menee yksinäiseen huoneeseen ja vetää paidan yltään niin että sen menee nurja puoli ulospäin, ja sitte heittää sen sijalleen levälleen ja rupee sen päälle maata alasti, niin nukkuissa tulee sulhanen tervehtimään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.