Hurrikaanin vuosi

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Kun ensin Carolina Hurricanes pystyi voittamaan Stanley Cupin, niin seuraavaksi Hippoksen hurrikaanit täydentävät kiekkovuoden nappaamalla SM-kultaa.

Temppu on lähes identtinen. Molemmat hurrikaanilaumat ovat oman kaupunkinsa ulkopuolella - ja joskus sisäpuolellakin - värittöminä ja hajuttomina pidettyjä perusjengejä, jotka veikataan aina sarjan alakastiin. Liikkuvia, mutta pienikokoisia. Potentiaalinsa ylärajoille valmennettuja. Uuden tuomarilinjan edelläkävijöitä.

Ja tähän herätys!

Vaikka vedonlyöntikertoimien mukaan JYP:n mestaruus olisi itse asiassa pienempi yllätys kuin Carolinan, tuntuu puhe edes mitalipeleistä tällä hetkellä aika utopistiselta. Kasassa on rosteri, jolle ainakin paperilla realismia olisivat sijat 7-11. Mutta kuten aiemmat kaudet ovat osoittaneet, pelaajalistojen tuijotteluun perustuvat ennakkoarviot ovat sokeita monille joukkuepelien perusilmiöille.

Joukkuehenki, valmennus, pelaajien kehittyminen, pelisysteemin kehittyminen, loukkaantumiset, vahvistukset, yms. Jos voimasuhteiden realistinen arvioiminen on tällä hetkellä vaikeaa, niin koko kauden osalta se on mahdotonta.

Realismista puhuminen sisältää pikemminkin illuusion siitä, että joukkueurheilun kaltainen monitasoinen ilmiö olisi jotenkin järjellisesti laskelmoitavissa. Vaikkapa viime kauden Ässille kakkossija oli realismia, jota ei vaan kukaan tajunnut ennen myöhäistä kevättä. Tottakai isot resurssit tuovat yleensä enemmän menestystä kuin pienet, mutta poikkeuksia riittää.

Esimerkiksi tämän kauden JYP:n mahdollisuuksien arviointi perustuu usein enemmän arvioijan elämänasenteeseen kuin itse joukkueeseen. Oletko optimisti vai pessimisti?



Pessimistin tilitys

- Wallinheimon nivuset eivät kestä. Joukkueessa ei ole yhtään maalintekijää. Ylivoimapeli on edelleen surkeaa eikä kiekollista taitoa ole lainkaan. Alivoima joutuu liian kovaan paineeseen, kun kahva-JYP:n olemus paljastuu. Hyökkäyksessä on viisi kentällistä rivimiehiä. Puolustus on liikaa parin avainpelaajan varassa. Organisaatiosta ei löydy kykyä aidosti vahvistaa joukkuetta. Alatalo on surkea valmentaja pelitilanteissa.

Näin jäkättää pessimisti jo kauden tässä vaiheessa. Odotettavissa on kuulemma kaikkien aikojen mahalasku, jolla koko "Mission 2007" -projekti joutuu naurunalaiseksi. Sen jälkeen häipyvät sponsoritkin, jotka on huijattu uskomaan mikkihiirilauman mahdollisuuksiin.



Optimistin hehkutus

- Wallinheimo osoittaa olevansa paras Euroopassa pelaava veskari. Filppula ja Vänttinen paljastuvat loistaviksi kaappauksiksi ja tehomiehiksi. Grünn iskee maaleja liukuhihnalta ja Louhivaara sekä Piispanen pelaavat läpimurtokautensa. Tutun alivoimaloiston rinnalle löytyy tehokas ylivoimanyrkki, koska vastustajat eivät pysty enää pysäyttämään luisteluvoimaisia Männikköä, Kovasta ja kumppaneita sääntöjen puitteissa. Seppänen hankkii joulukuussa "köyhän miehen Jody Shelleyn" ja Alatalo nostaa itsensä Suomen maajoukkueluotsiksi.

Näin puolestaan unelmoi optimisti ja teetättää jo ajoissa "Mestarit 2007" -lippiksensä. Optimisti kaivaa lisää uskoa SM-liigan heikentyneestä tasosta, jolle rahaseurojen surkeat hankinnat Atvars Tribuntsovsin ja Tim Stapletonin johdolla antavat pontta. Jos muut eivät pysty tuon parempaan, niin kannattaisi pelata omilla miehillä.



Realisti on varovaisen toiveikas

Entä sitten totuus? Se sijoittuu luonnollisesti jonnekin näiden kärjistettyjen mielipiteiden välimaastoon. Mutta, kun kaudesta on pelaamatta 56 peliä, on typerää lähteä kiekkokauteen valmiiksi hävinneenä. Vaikka pessimisti ei tunnetusti pety koskaan, tuntuu oman joukkueen seuraaminen ilman pientä unelmointia älyttömälle.

Vaan ei yltiöoptimismikaan liene yksilön psyykelle paras vaihtoehto. Tälläkin kaudella JYP tulee pettämään kannattajansa lukuisia kertoja ja aika paljon saa vettä virrata Tourujoessa, että Arsi Piispanen pelaa itsensä JYP:n Eric Staaliksi tai Johannes Alanen johtaa jengiä kuin valtameren yli loikannut Rod Brind'Amour.

Ehkä helpointa on olla varovaisen toiveikas. Onko se sitten realismia?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.