Hyggeillen läpi pimeän marraskuun

Tanskalaiset ovat keksineet, miten selättää kaamosmasennus ja pienemmätkin pahat olot. He hyggeilevät, eli järjestävät olonsa mukavaksi kuka mitenkin ja nautiskelevat sitten kaikessa rauhassa.

Hygge-sanalle ei muka ole keksitty luontevaa suomennosta, vaikka kaikkihan me tiedämme mistä on kyse: laiskottelusta. Sanalla on niin negatiivinen kaiku, ettei kukaan halua sitä käyttää. Hyväksyttävämpää on hyggeillä, kun makaa sohvassa ja yrittää pitää pintahengistystä yllä.

Kissoista voisi katsoa mallia, ne osaavat hyggen synnynnäisesti. Marraskuussa meidän punaturkki lopettaa ulkoilun lähes kokonaan, valtaa talon parhaan shaalin ja sen ainoan sohvan, jossa makoillessa näkee television. Itse se ei sitä katso, mutta vaikeuttaa emäntänsä iltahyggeilyä Huutokauppakeisarin ja Ex-onnellisten parissa.

Jos joku haluaa nähdä mitä tapahtuu, kun tuon lempipaikan yrittää väkisin valloittaa, kannattaa kaivella Keskisuomalaisen nettisivulta video Näin koulutetaan emäntä pois sohvalta.

Marraskuu on niin kauhea, ettei pelkkä teenjuonti kynttilänvalossa riitä meikäläisellä mihinkään. Tarvitaan järeämpiä keinoja. Siksi vein laiskottelun hiljattain huippuunsa ja matkustin yksin viikoksi Lanzarotelle.

Aivokurkiainen ja käpyrauhanen hyrähtivät toimintaan heti lentoasemalta ulos aurinkoon astuessa ja hajanaisten nivelten natina loppui taksissa matkalla hotellille.

Saattaa olla, että tulevaisuudessa talvet kuluvat iloisesti Kanarian terveellisessä ilmastossa. Sain nimittäin kameliratsastusta katsoessa niin hyvän liikeidean, että olisi synti jättää se toteuttamatta. Hankin pari erämaanlaivaa ja perustan turisteille Tykkää Kyttyrää -nimisen kameliratsastusfirman.

Valokuvaaja Jaana ”Jallu” Kautto lupautui jo yhtiökumppaniksi. Hän ottaa ratsastajista muistokuvan hoikentavalla ja kaunistavalla linssillä, niitähän on jo kännyköissäkin, jolloin kuvat menevät kaupaksi kuin häkä. Varsinkin naiset panevat ilahtuneina merkille, miten kamelin selässä kaunistuu.

Kun hinnoittelu on kohdillaan ja asiakasvirta vuolas, voimme tehdä töitä neljä tuntia päivässä ja hyggeillä loppuajan.

Moni on ihmetellyt yksin matkustamista: eikö se ole äärimmäisen tylsää. Ajoittain onkin, mutta suurimmaksi osaksi äärimmäisen rentouttavaa. Viikon saa tehdä ihan mitä haluaa ja milloin, tai olla tekemättä. Levittää parisängyn toiselle puoliskolle kirjoja ja ottaa molemmat tyynyt itselle. Syödä useana päivänä lounaaksi vain perunalastuja ja rusinasuklaata, jos siltä tuntuu.

Myös puhumattomuus on meille erityisherkille tarpeellista silloin tällöin kuten myös se, ettei tarvitse kuunnella ketään. Ulkomaanpuhelut ovat kalliita, Lanzarotellakin operaattorin kotimaan perushintaan lisättiin 0,062 euroa minuutilta, joten alvariinsa ei tullut kotiinkaan soiteltua. Lomaviikolle osunutta Trumpin valintaa presidentiksi pystyi onneksi käsittelemään tuoreeltaan yöllä Facebookissa, sitä ei olisi yksin kestänyt.

Kotona kaikki oli sujunut hyvin, mitä nyt eteisen naulakko oli miesten saunaillan tuoksinassa rysähtänyt seinältä. Matka opetti, ettei marraskuussa sinänsä ole mitään vikaa, ainoastaan leveyspiirissä, jolla sitä viettää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.