Hymistelyä tulevilla sukupolvilla

Ei ole tavatonta, että vaalien alla kuulee ehdokkaan jos toisenkin korostavan lupauksiaan tulevien sukupolvien huomioon otolla. Perusteena ovat tulevien sukupolvien edut.

Ajatus kuulostaa oikealta ja humaanilta. Pitäähän meidän ajatella lapsenlapsia ja heidänkin lapsiaan eikä keskittyä itsekkäästi vain nykyhetkeen. Vai näinköhän sittenkään?

Yli sukupolvien ulottuva ajattelu politiikassa sisältää totalitarismin vaaran - ja varsinkin kun ajatus liittyy joukkoliikkeeseen. Näin huomautti akatemiaprofessori Kari Palonen viime viikolla Jyväskylässä politiikan tutkimuksen päivien paneelissa.

Samaten heitto, että vanhemmat käyttäisivät ääntään lastensa puolesta, on Palosen mukaan paternalistinen eli holhoava. "Silloin katoaisi periaate, että äänet pitää laskea - ei punnita", hän muistutti.

YLI sukupolvia koskevat asiat ovat isoja. Ne ovat niin suuria, että ne useimmiten ylittävät ymmärryskyvyn. Yksi esimerkki on ydinjätteiden säilytys: kun katsoo kuvia jätteiden säilytykseen tarkoitetusta luolastosta, on mahdoton ymmärtää, että jätteiden on tarkoitus pysyä siellä 100 000 vuotta. Se on 4 000-5 000 sukupolven päässä, sitä ihmisjärjellä ei pysty käsittämään.

Yli ymmärryskyvyn menee yksistään jo sekin, että emme tiedä, mikä tuleville sukupolville on tärkeää. Täältä tulevaisuuteen sitä on mahdotonta arvailla.

Mutta kuka poliitikko uskaltaa olla hymistelemättä lupauksissaan seuraavien sukupolvien eduilla. Tosin myös korostettu lyhytnäköisyys on sekin jo selkeä kannanotto tulevaisuuteen.

SANONTA, jonka mukaan valtiomies ajattelee seuraavia sukupolvia ja kansanedustaja seuraavia vaaleja, on Palosen mukaan harhaanjohtava. Seuraavat vaalit kun ovat huomattavasti mielenkiintoisemmat kuin hämärän tulevaisuuden pähkäily.

Politiikan tutkija Palosen ehdotus tulevaisuutta hahmotteleville poliitikoille on, että suuret, universaalit asiat käännetään sellaiselle kielelle, että niiden ymmärretään koskevan nimenomaan meitä - ei tulevia sukupolvia.

Se merkitsee, että tulevaisuutta spekuloitaessa poliitikkojen ei pidä hämärryttää keskustelua vetämällä esiin mystinen "seuraavien sukupolvien etu" -valttikortti, vaan myös tulevaisuuden hahmottelujen on lähdettävä asioista, jotka ovat olennaisia juuri meidän sukupolvellemme. Eli mittakaava on pidettävä ymmärrettävänä silloinkin, kun kyse on todella suuresta asiasta.

Isolla pensselillä maalatessa näin yksinkertainen ja selkeä ajatus voi usein unohtua.

KOKONAAN toinen kysymys on, mitkä ovat olennaisia asioita juuri meidän sukupolvellemme. Ovatko niitä esimerkiksi jatkuva talouskasvu ja ydinvoiman lisääminen? Vai päinvastoin kulutuksen ja tuotannon vähentäminen (degrowth-liike)? Vai jotain muuta?

Tässä linjauksessa äänestäjällä on oma sananvaltansa.

Sukupolvellemme tärkeiden asioiden hahmottaminen ja valinta ovat keskeisiä poliittisia kysymyksiä ja niitä ratkaisemaan tarvitaan demokraattisesti valittuja politiikkoja.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.