Hymyilikö Mannerheim?

Näenkö väärin? Hymyileekö marsalkka?

Carl Gustaf Emil Mannerheimin kuolinnaamion suupielet ovat hiuksenhienosti ylöspäin. Rauhallinen, tyytyväinen mies, niin luulen.

Kipsinaamioon ovat piirtyneet vanhan miehen otsasuonet ja raskaat silmäluomet. Marsalkan ja presidentin pitkän ja vaiheikkaan elämän viimeinen hetki koitti Sveitsin Lausannessa tammikuussa 1951. Mannerheim oli kuollessaan 83-vuotias.

Sveitsiläinen kuvanveistäjä Milo Martin teki Mannerheimin kasvoista kipsimuotin ennen kuin vainaja valmisteltiin viimeiselle kotimatkalleen.

On mahdollista, että kuolleen miehen kasvoista tehtiin Suomessa vielä toinen kipsinaamio.

Taidevalaja M. Virtanen valoi Suomessa ilmeisesti kolme pronssista kuolinnaamiota Martinin mallin perusteella. Yksi niistä on Kansallismuseossa ja toinen Sotamuseossa.

Hollolalainen antiikkikauppias teki elämänsä löydön helmikuun alussa. Mannerheimin kipsinen kuolinnaamio oli odottanut etsijäänsä lahtelaisen pronssivalimosuvun vintillä, visusti pahvilaatikoon pakattuna. Naamiota on käytetty Lahden Mannerheim-patsaan kasvojen mallinnuksessa.

Pronssisissa kuolinnaamioissa on jotain mahtipontista, suurmiesmäistä. Kipsinen naamio sen sijaan on henkilökohtaisempi. Mitä hymyn taakse kätkeytyy?

Mannerheim on suomalainen suurmies, vaikka yhdyssanan jälkimmäinen osa usein unohdetaankin. Hän oli myös mies, ihminen, ei vain kansakunnan keulakuva ja ristiriitainen persoona.

Carl Gustaf Emil oli oman aikansa superjulkkis. Kaikki Mannerheimin tavanneet muistavat tapahtuman yhä. Lopulta Mannerheim pakeni Suomessa saamaansa huomiota Sveitsiin.

Mannerheim kiinnostaisi suomalaisia loputtomasti, mutta marsalkka teki oman aikansa niinistöt ja piti henkilökohtaisen elämänsä visusti salassa. Puhutaan avioliittoriidoista, lukuisista naisista, homosuhteista ja mahdollisista salatuista lapsista. Totta vai tarua, kukaan ei tiedä. Mannerheim-tulkintoja riittää, aina kenialaisesta elokuvasta kovasti kiisteltyyn nukketeatteriin.

Se tiedetään, että toista Mannerheimin elämänkohtalon kaltaista tarinaa saa etsimällä etsiä. Mies reputti kadettikoulun, mutta pääsi tsaarin chevallierkaartiin, lähti tsaarin käskystä ratsastaen kaksivuotiselle tutkimusmatkalle Aasiaan ja päätyi ratkaisevaan asemaan Suomen historian melskeissä.

Mannerheimin kuolinhetken mystinen hymy kertoo kaiken tarpeellisen. Hän ei jättänyt itsestään henkilökohtaista riepoteltavaa. Hän jätti paljon muuta.

Hollolassa esillä ollut naamio kiinnostaa kansaa, se on kerännyt päivittäin satakunta katsojaa.

Pian ratkeaa, mitä kuolinnaamiolle tapahtuu jatkossa. Sekä Kansallismuseo että Sotamuseo ovat ilmoittaneet, etteivät ne ole kiinnostuneita kipsinaamiosta. Voisiko paikka löytyä Mannerheim-museosta?

On surku, jos naamio päätyy piiloon yksityisen keräilijän kokoelmiin tai ulkomaille.

Kipsisellä kuolinnaamiolla on jotenkin enemmän merkitystä kuin pronssisilla suurmieskuvilla. Se päästää meidät lähemmäs ihmistä.

Herkkä, hauras vanhus. Kunnioitettavan elämänsä elänyt.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.