Hypetyksen makua kiinteistönvälityksessä ja ilmaislehdissä

Liike-elämän piirissä ilmestyy aina alueita, joissa kasvutoiveet kiirehtivät todellisuuden edelle. Näin kävi Suomessa näkyvästi viimeksi 2000-luvun vaihteessa, kun informaatioteknologian pörssiraketit osoittautuivat tavallisiksi kuolevaisiksi. Jälkeenpäin näitä pörssisijoittamisen hulluja vuosia on muisteltu it-kuplan aikana.

Seitsemän vuoden takaista aikaa kuvaavat suomeen kieleen vakiintuneet sanat ”hype”, ”hypetys” ja ”hypettäminen”. Internetin tietosanakirjan Wikipedian mukaan hype on jonkin asian merkityksen liioittelua.

HYPETTÄMISEN MAKUA on ollut ilmassa 2000-luvun vaihteen jälkeenkin. Media-alalla rakennettiin ilmiötä ilmaislehdistä, joiden lippulaivoiksi nousivat pääkaupunkiseudulla maksutta jaettavat Metro ja Uutislehti100. Perinteisten tilattavien sanomalehtien kustantajat Eero Lehti etunenässä hullaantuivat ilmaiseen mediaan ja alkoi raju kilpavarustelu. SanomaWSOY pani Lehden lehdet ahtaalle, ja nyt alalla puhutaan jo suuren rakennejärjestelyn tarpeesta.

Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne kutsui ilmaislehtihuumaa Keskisuomalaisen haastattelussa (24.7.) jo suoraan hypettämiseksi.

Yksi merkki ruusuisten odotusten vaihtumisesta karuun arkeen on Jyväskylässä yrittänyt ilmaislehti Tempo, joka on kokeillut ilmestymistä myös 11 muulla paikkakunnalla. Nyt vajaan vuoden vanha Tempo on käväissyt Kauppalehden protestilistalla maksamattomien velkojensa vuoksi. Vaikka yrittäjällä on vakaa aikomus oikaista syöksykierre, tehtävä on haasteellinen. Varsinkin Jyväskylässä on nähty iso joukko kuolleita ilmaislehtiä.

MEDIA-ALALLA NETTI on manattu perinteisten sanomalehtien kohtaloksi. Todellisuus on toinen. Saksasta on raportoitu, että internetin informaatiotulvassa nimenomaan television katsojat ovat kyllästyneet jatkuvaan uutisvirtaan ja katsojamäärät ovat romahtaneet.

Media-alan hypetykseen voi niputtaa digi-tv:n, jossa luvattu kaksisuuntaisuus on korvautunut yhä uusilla laitteiden pakko-ostoksilla ja vain rajallisesti kasvaneella maksuttomalla tarjonnalla.

PÄÄKAUPUNKISEUDULLE näyttävästi rynnistänyt kiinteistönvälitysyhtiö Igglo vaikuttaa ensimmäisten tilinpäätöstietojensa perusteella sekin osaavan hypettämisen. Viime vuoden helmikuussa Igglo ilmoitti puolittavansa kiinteistönvälityksen palkkiot. Yhtiö mainosti itseään kuvaamalla netti-ilmoituksiinsa taloja, vaikka niistä ei ollutkaan myynnissä kohteita.

Kauppalehti laski (6.8.) Igglon viime vuoden tappioksi 6,3 miljoonaa euroa. Se on tosi paljon, kun yhtiön liikevaihto oli vain kolme miljoonaa euroa. Nyt firmaan pumpataan lisää rahaa. Igglon hallituksen puheenjohtaja selittää, miten konseptia rakennetaan ”kansainvälisellä tähtäimellä ja rankasti etupainotteisesti”. Hakematta tulevat mieleen it-yhtiöiden johtajien 2000-luvun alun puheet.

Myös Igglo on ollut nettiuskovainen ja samanlaista hurmosta on nähty kiinteistövälityksen lisäksi monella muulla toimialalla. Kuitenkin esimerkiksi kirjakaupassa netti on onnistunut ottamaan Suomessa vain 45 prosenttia kokonaiskaupasta. Luku on hävyttömän pieni. Cd-levyissä prosentit eivät tiettävästi ole sen suurempia.

HYPETYKSESSÄ ON Havukka-ahon ajattelija Kosta Pylkkästä mukaillen kyse ”kaukoviisaudesta”, jossa ongelmana on aina se, että elävästi kuvitellut tapahtumat jäävät huvikseen tapahtumatta tai sattuvat eri tavalla.

Kun hypetystä käsittelee näin jälkikäteen, on kyse imelimmästä viisauden lajista eli jälkiviisaudesta.

Mitä tässä tarvittaisiin, olisi käytännön viisaus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.