Hyvää luvassa - kunhan jaksamme vaeltaa läpi ensi viikon

Olkaa hyvät, Kloten Arenassa pelataan MM-kisojen alkusarjan D-lohkon avausottelua Suomi-Norja.

Pelataan, vai? Entä sitten?

Olkaa hyvät, nämä Sveitsin MM-kisat jatkuvat vielä runsaat kaksi viikkoa.

Jatkuvat, vai?

Hepsankeikkaa. Kertokaa, missä vaiheessa pitäisi napata?

Leijonat vastaan viikingit oli miellyttävä lupaus. Mutta se oli myös hakemista ja haahuilua. Asetelma oli ontto. Molemmat joukkueet tiesivät etukäteen, kumpi on parempi.

Olen pahoillani, ei säväyttänyt.

Liian syvälle ovat mielen sopukoihin painautuneet muistijäljet vastikään koetuista kiekkotilaisuuksista, jotka lätkäisivät jalat alta. Vaikkapa JYP vs. KalPa. Intensiteettiä, taistelua, tunteita, paitsiomaaleja, pelille antautumista, harkitsemattomia lausuntoja, fanien hurmaa...

Tai viimeiseksi jäänyt finaali Kärpät vs. JYP, jonka kolmannessa erässä sekosin. Lankesin syntiin, jota urheilutoimittajalle ei voi koskaan antaa anteeksi. Riehaannuin mediakatsomossa tuulettamaan Jari Jääskeläisen 4-2-osumaa.

Vajosin tuoliin, punastelin, häpesin ja olin hiljaa.

Mutta, minkäs teet. Joskus peli vie paatuneenkin.

Klotenin lauantai-ilta. Ei elementtejä. Antiurheilua. Ei vihjauksia niistä jännitteistä, joiden varassa tämä kummallinen ja parhaimmillaan ihmisen perusviettejä raapiva huippu-urheilu pysyy kasassa.

Enkä syytä pelaajia. He tekivät parhaansa. Enkä faneja. Hekin ponnistelivat huuruissaan.

Kysymys on raameista, joihin urheilijat pakottamalla sovitetaan. Sveitsissä pelaa 16 maata. Puolet liikaa. Jokaisen alkulohkon neljästä joukkueesta kolme ui jatkoon.

D-lohko: Suomi, Tshekki, Norja ja Tanska.

Mitenkähän Leijonien mahtaa käydä?

Tiedän. Sarkastinen riimittely on turhaa.

Olen kirjoittanut jääkiekon MM-kisojen hiivamaisesta paisuttelusta joka kevät - ymmärtäen, että mikään ei muutu, tajuten, että tätäkään turnausta ei rakenneta urheilullisten arvojen kivijalalle.

Se on vain niin sääli. Urheilu on parhaimmillaan antavaa. Se repii esittäjistä ja katsojista esiin alkukantaisuutta, hirviömäisyyttä, soturimaisuutta, kilpailun kauneutta ja nautinnollisuutta. Mutta vain, jos näille arvoille annetaan mahdollisuus ja tilaa.

Mietitään vaikka SM-liigan karsintoja. Suomalainen huippukiekko halusi väkisin viettää monta kevättä ilman sporttimaista ässädraamaa.

Miksi ihmeessä?

Tätähän urheilu on. Sen viehätystä ei käsikirjoiteta. Hurmaa ei synnytetä kabinettien väsyneissä palavereissa. Kiima nousee ainoastaan kenttien aidoista asetelmista, joista ei koskaan tiedä.

Tietämättömyys tulevasta on huippu-urheilun eliksiiri.

Mutta ei lannistuta.

Sveitsin turnaus pitää siemenen sisällään. Lauantai-ilta tarjosi miellyttävän välähdyksen Leijonien ilmeestä. Joukkue oli halukas ja ponteva.

Eli ei hätää. Kunhan jaksamme vaeltaa läpi ensi viikon, jotain voi liikahtaa. Siinä vaiheessa, kun mukana ovat enää ne kahdeksan maata, jotka omaavat edellytykset kamppailla MM-kullasta, muuttuu läpsyttely taisteluksi.

Ja jos niillä tantereilla Leijonat nostaa päästään, kukaan ei enää muista, kuinka haukottelimme Klotenissa turnauksen sisäänajovaiheessa.

Ajan kuluminen on MM-kisojen elinehto.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.