Hyvää mieltä mustikoista

Viime kesänä saarijärveläinen koulupoika Oscar Taipale ponnahti valtakunnan julkkikseksi, kun presidentti Sauli Niinistö lähetti hänelle kannustuskirjeen kuultuaan pojan yritteliäisyydestä mustikoiden poimijana ja myyjänä.

Julkisuus poiki puhekeikkoja maakunnassa, kouluilla ja erilaisissa tapahtumissa. Vuoden keskisuomalainen -äänestyksessä marja-Oscar jäi niukasti toiseksi iskelmälaulaja Leif Lindemanin jälkeen.

Kaiken tähänastisen huipennukseksi presidentti nimesi Oscarin perinteisessä uudenvuoden puheessaan suomalaiseksi mielensähyvittäjäksi:

”Kyllä minua sitten niin ilahduttaa tällainen juttu, että poika kerää marjat maasta ja panee kaverinsa ja monet muutkin innostumaan samaan”, presidentti kiitteli.

Oscar poimi viime kesänä mustikoita 370 litraa, mikä toi hänelle tuloja reilut 1 500 euroa. Eikä yritteliäisyys siihen päättynyt: syksyllä hän poimi puolukoita ja viime kuussa olivat vuorossa joulupukkikeikat isoveljen kanssa.

Oscarista on tullut suomalaisten marjastusbuumin ja nuorten yritteliäisyyden keulakuva. Pelkästään Oscarin ansiota ei kuitenkaan ole se, että mustikoita poimittiin Suomessa viime kesänä ennätysmäärä: pelkästään myyntiin yli 7,6 miljoonaa kiloa.

Arktiset Aromit -yhdistyksen 1970-luvulta alkaen keräämät tilastot osoittavat, että edellinen ennätys vuodelta 2012 rikkoutui lähes miljoonalla kilolla. Keskiarvo mustikan ostomäärissä on ollut 2,4 miljoonaa kiloa, joten viime kesänä näitä terveyspommeja saatiin talteen yli kolminkertaisesti normaalivuosiin verrattuna.

Kaiken kaikkiaan metsämarjoja välittävät yritykset ostivat viime kesänä ennätysmäärän satoa. Eri marjalajeja ostettiin yhteensä 16,5 miljoonaa kiloa, mikä oli kuusi miljoonaa kiloa enemmän kuin edellisvuonna.

Eniten ostettiin puolukkaa: 8,8 miljoonaa kiloa. Muita marjoja, kuten lakkaa, karpaloa ja variksenmarjaa ostettiin kaikkiaan alle 200 000 kiloa.

Suomessa ostetuista metsämarjoista reilusti yli puolet päätyy vientiin joko teollisuuspakasteina tai jalostettuina elintarvikkeina. Toisin kuin monilla muilla aloilla, marjatuotteiden vienti on viime vuosina kasvanut eikä kasvulle näytä olevan rajoja.

Pulaa ei ole myöskään marjoista; edelleen lähes 90 prosenttia sadosta jää metsiin mätänemään. Ilman ulkomaisia poimijoita talteen ei saataisi tämänkään vertaa.

Metsämarjojen kerääminen on perinteisesti tarjonnut lisätienestiä maaseudun eläkeläisille mutta nuoria se ei ole kiinnostanut. Oscarin esimerkki ja terveellisten elämäntapojen arvostus muutoinkin innostanevat nyt suomalaisia sankoin joukoin marjametsiin.

Ensi kesäksi olisi vielä hyvin aikaa luoda verkostoja, jotka auttaisivat nuoria löytämään hyviä marjapaikkoja ja edelleen ostajia. Toivottavasti perisuomalainen marjakateus ei estä konkarimarjastajia neuvomasta nuorempia sukupolvia.

Hyvä esimerkki tällaisesta sukupolvien marjastusketjun vaalimisesta oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Metsähallituksen ja Gerocenterin Mummon kanssa mustikkaan -hankkeen pilottiretki ”Papan perässä puolukkaan” Leivonmäen kansallispuistossa viime syyskuussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.