Hyvä, parempi, suorastaan loistava Äänekoski

Nyt aion käyttää palstatilaa kotikaupunkini kehumiseen. Jos jostakusta tuntuu, että teksti on puolueellista tai että harrastan selvää kotiinpäin vetoa, hän on ilman muuta oikeassa. Mutta toisaalta on helppoa kehua retostella, kun kotikaupunki sattuu olemaan aivan loistava paikka.

Kotikaupunkini lisäksi olen asunut kuudessa eri kunnassa tai kaupungissa. Yksi kaupungeista sijaitsi kehä kolmosen väärällä puolella. Näin kävi, vaikka olin päättänyt, että välttelen paikkoja, joiden postinumerot alkavat nollalla.

Tämä vain tiedoksi niille, jotka epäilevät, ettei minulla ole vertailukohteita. Tällä hetkellä asun Jyväskylän maalaiskunnassa, mikä on myös ihan kiva paikka, mutta henkinen kotikaupunki se ei minulle kuitenkaan ole.

Olen kotoisin Äänekoskelta, ja ylpeä siitä. Syntymässä oli tosin pakko käydä Jyväskylässä, mutta sitä ei lasketa. Joskus teini-iässä haikailin johonkin suurempaan cityyn, mutta 15-kesäisenä ei vielä ymmärrä hyvän päälle. Sittemmin suuntaus on ollut ihan toinen. Asuessani muualla haikailen aina takaisin Äänekoskelle.

SEURAAVASSA hieman perusteluja väitteeni tueksi. Äänekoskella on yksi maailman parhaista kirjastoista. Se on niin hyvä, että välillä lähes liikutun päästessäni sinne, etenkin, jos olen joutunut pitkään asioimaan jossain huonossa kirjastossa. Kokoonsa nähden sieltä löytyy uskomaton määrä hyviä kirjoja, ja henkilökunta on osaavaa sekä avuliasta.

Äänekoskelaisten yrittäjien putiikit henkilökuntineen kuuluvat niin ikään kärkikastiin. Palvelu on hyvää tai oikeastaan erinomaista, ja tuotevalikoima runsas. Jos jotain ei ole, se tilataan nikottelematta. Itse olen jopa saanut tekstiviestillä tiedon eräästä kaupasta, kun heille tuli kuorma uutuuksia, joista henkilökunta arveli minun olevan kiinnostunut.

Keiteleen rantaviivaa seuraileva ulkoilureitti ansaitsee myös kiitosta, samoin liikuntapuiston lenkkipolut. Maisemat ovat kauniita, ja järveltä puhaltava tuuli vilvoittaa mukavasti myös helteisinä päivinä. Koska iso osa lapsuudesta kului liikuntatalolla, sitäkään ei sovi sivuuttaa. Liikkarin tunnelma on leppoisa ja sen seinien suojissa voi harrastaa monia lajeja. En ole erityisemmin uimahalli-ihminen, mutta aina, kun tarve sisätiloissa polskimiseen ilmaantuu, suuntaan mieluusti Vesivelhoon. Voisin jatkaa Äänekosken ylistämistä pitempäänkin, mutta jutun pointti lienee selvillä jo nyt. Kuten eräs kaverini aina tapaa sanoa: Äänekoski on hyvä paikka asua ja yrittää.

Pitäisiköhän muuttaa sinne takaisin?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen vuorontekijä ja avustaja.