Hyvä työ, parempi mieli

Kolmekymppinen kollega Tero Karjalainen toivoi kolumnissaan (Ksml 1.11.) saavansa kerrankin lukea eläkeläisestä, joka golfkentän laidalla valittaa elämänmuutoksensa tuomaa tylsyyttä ja harmittelee työstä poisjäämistään. Dreijaaminen ja kakkujen teko kun ei sittenkään kiinnosta asunnoksi kunnostetun juna-aseman tilavissa huoneissa.

Toive on perusteltu lukuisien "oravanpyörästä pois" -juttujen toistaessa itseään.

Työelämästä pois heittäytyminen on monen keski-ikäisenkin haaveena. Työstä irti pääseminen nähdään usein ratkaisuna lähes kaikkiin ongelmiin.

Kollegan toive siitä, että lehtijutuissa nähtäisiinkin työstä vapaaehtoisesti pois jääneiden harmitteluja ratkaisustaan, tuskin kuitenkaan on aivan heti toteutumassa. Siltä tilanne näyttää tutkimustietojen valossa.

MIETTEITÄ herättävä on esimerkiksi se tieto, että masennuslääkkeiden käyttö vähenee eläkkeelle jäädessä. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan kuntatyöntekijöiden masennuslääkkeiden käyttö väheni 23 prosenttia ensimmäisenä eläkevuotena verrattuna viimeisiin työssäolovuosiin.

Ilman jatkotutkimustakin voi päätellä, että ainakin liki neljännes on voinut jostain syystä paremmin eläkkeellä kuin työssä, koska on voinut luopua lääkkeistään. Asiat ovat menneet hyvään suuntaan eläkkeelle jäämisen jälkeen.

Samanlainen viesti välittyy myös kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan eläkkeelle jääminen nuorentaa ihmistä kahdeksalla vuodella. Lääketieteellisissä julkaisuissa Lanceletissa ja British Medical Journalissa julkaistun tutkimuksen mukaan eläkkeelle jääneen henkinen terveys on samalla tasolla kuin kahdeksan vuotta ennen eläköitymistä. Uupumus ja masennus on parantunut ja olo virkistynyt.

Fyysinen terveys on toki vanhentunut, mutta koska mieli on parempi, tuntuu olokin nuoremmalta.

NÄMÄ(KIN) tutkimukset kielivät siitä, että jokin rassaa monia työuransa loppupäätä lähestyviä ihmisiä. Moni tuntee ehkä selittämätöntä tyytymättömyyttä elämäänsä kohtaan.

Onnellisimmillaan suomalaiset sen sijaan ovat ruuhkavuosia eläessään. Onnellisimpia ovat nimittäin 25-45-vuotiaat, kertoo Taloustutkimuksen vuosi sitten tehty tutkimus.

Miksi onnellisuus ei kanna viidenkympin tietämille ja siitä eteenpäin? Miksi monelle tulee tunne, että tässäkö tämä oli ja tämä on nyt nähty, eikä oikein mistään jaksa innostua, varsinkaan töissä? Osa alkaa juuri silloin pohtia työelämästä irtautumista tai edes työpaikan vaihtoa, joitakin houkuttaa salasuhde ja maltillisimmat tarttuvat työnantajan tarjoamaan työkykyä ylläpitävään kuntoutukseen kaksin käsin.

Työ tuskin on keski-ikäisille ainut tyytymättömyyden aiheuttaja, mutta työnantajien on silti syytä ottaa vakavasti työuransa loppupäässä olevien työelämän kehittäminen.

Silloin osa voi hyvinkin heittää haaveet työelämän jättämisestä ja huomata, että ehkä omassa elämässä sittenkin on varsin mukava ja jopa hyvä olla.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.