Hyvän kehä on kestävä monella tapaa

Suomen ehdottomia vahvuuksia ovat olleet kansalaisten välinen luottamus ja yhteisöllinen toiminta. Pitääksemme kiinni näistä vahvuuksista meidän on kansakuntana kyettävä luomaan 2020-luvulle sopivia hyvän kehiä.

Mielestäni 2020-luvun hyvässä kehässä talous on keino tuottaa hyvinvointia ihmisille maapallon kantokyvyn rajoissa. Politiikalla pyritään turvaamaan paitsi talouden kestävyys, myös sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Ei ole yhtä ilman toista.

Hyvän kehän ajatteluun kuuluu ymmärrys siitä, että järkevä sosiaalipolitiikka on myös järkevää ja kestävää talouspolitiikkaa. Emme voi myöskään elää yli luonnonvarojen. Kestävä ympäristö- ja ilmastopolitiikka luo uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja estää taloudellisia katastrofeja - ja päinvastoin.

Olennaista on katsoa pitkäjänteisesti seuraavan budjettivuoden lisäksi seuraavaa vuosikymmentä ja ajatella vuosineljänneksen rinnalla neljännesvuosisataa. Muutoin riskinä ovat hätiköidyt menoleikkaukset, jotka johtavat vain menokierteen syvenemiseen, valtion tulopohjan heikkenemiseen ja inhimilliseen kärsimykseen. Tällaista kehitystä voi kuvata huonona kehänä, jossa jatkuvat leikkaukset seuraavat toisiaan.

Vanhempi naisihminen kysyi minulta Jyväskylän kävelykadulla, miksi veronkevennyksiä annetaan enemmän niille, joilla jo on – tilanteessa, jossa rahaa on vähän ja kaikkialta leikataan. Nainen jatkoi kysyen, käykö tässä niin, ensin euroja käytetään eniten hyvätuloisia hyödyttäviin veronalennuksin ja seuraavaksi ne kerätään takaisin korottamalla asiakasmaksuja, josta kärsivät eritoten kaikkein pienituloisimmat.

Tämän naisen kysymys piti sisällään opetuksen, jonka hyvien tai huonojen kehien luominen pitää sisällään.

Talouskasvumme pohjavire tulee tavallisen kansan kukkarosta. Ne, joilla ei ole paljon, käyttävät jokaisen sentin lähikauppaan ja lääkkeisiin. Nuo eurot tulevat tutkitusti takaisin veroina ja työllistävänä vaikutuksena. On sosiaalisesti kestämätöntä ja taloudellisesti järjetöntä leikata pienituloisten toimeentulosta.

On surullista, ettei hallituksen budjettiesitys vähennä tuloeroja, lyhennä leipäjonoja eikä torju köyhyyttä – päinvastoin. Syrjäytyminen on esimerkiksi todellinen riski yhä useammalle nuorelle, ja silti hallituksen leikkuri iskee ammatilliseen koulutukseen ja opiskelijan toimeentuloon.

Kun tarkastelee hallituksen ensi vuoden budjettiesitystä ekologisen kestävyyden kannalta, se ei hillitse ilmastonmuutosta, hidasta luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä eikä suojele arvokkaita luontokohteita, vaan päinvastoin.

Räikein esimerkki on, että hallitus käyttää satoja miljoonia euroja vuosittain keventääkseen eniten saastuttavan teollisuuden sähkölaskua. Tämä tehdään tilanteessa, jossa suomalainen teollisuus saa kaikista EU-maista toiseksi edullisinta sähköä.

Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan kyse on julkisten varojen tuhlaamisesta, jolla ei ole vaikutusta yritysten kilpailukykyyn ja työllisyyteen. Hallitus sitoo rahaa vanhakantaisen ja energiasyöpön teollisuuden tukemiseen, mikä hidastaa teollisuuden uudistumista ja estää uusien markkinoiden kehittymisen.

Tehdyt päätökset eivät vähennä valtion velkaantumista, alijäämää eivätkä työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia. Talouskasvun eväät on syöty.

Huonon kehän sijaan on löydettävä keinot hyvän kehän rakentamiseen. Suomen on pystyttävä vastaamaan maailman muutokseen rakenteita uudistamalla ja tuettava työllisyyttä julkisilla investoinneilla.

Homekouluja on korjattava, maassa vallitsee massatyöttömyys ja Suomi saa lainaa negatiivisella korolla. On vaikeaa keksiä parempaa hetkeä toteuttaa rakenteita uudistavia ja joka tapauksessa välttämättömiä investointeja kuin tämä.

Hyvän kehän perusainekset ovat sosiaalisen vastuun kantamisessa, tulevaisuuden vision luomisessa ja omista vahvuuksista kiinnipitämisessä.

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja Keski-Suomesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.