Hyvästi, möykky

JYP-legenda Pentti Mikkilä soitti ennen matsia ja sanoi, että, eh-ehei pojat, ei hurrikaanikiekkoilijoilla mitään paineita ole.

Pena on JYP:n ex-pelaaja, ex-joukkueenjohtaja ja ex-toimitusjohtaja. Merkkihahmo, JYP:n rakentaja. Hänen pahvipaitansa killii Synergia-areenan katossa, hän tuntee urheilun, sen lainalaisuudet ja tunnelmat. Yksinkertaisesti: Mikkilän näkemyksiä kannattaa kuunnella. Hänellä on tapana viiltää ydinhermoon.

Vaan kuinka ollakaan. Kerrankin Pena oli väärässä.

Kyllä, JYP-pojilla oli puolivälieräsarjassa paineita. Pudotuspelimöykky painoi sen sylissä ja sisällä, ihan sama käyskenneltiinkö Jyväskylässä vai Turussa.

JYP oli runkosarjan kunkku, TPS kymppi. Jyväskylää on hehkutettu syksystä asti, Palloseuraa lähinnä dissattu. Siksi poterot olivat niin pahat. Kaikki odottivat, pelaajatkin odottivat, että Jyväskylä kampeaa ilman yhtäkään kysymystä Turun tieltään.

Ikään kuin välttämättömyys, ikään kuin pakko. Ettei kenenkään tarvitse kuiskutella katastrofista. Että voidaan taistella niistä asemista, niistä mitaleista, joista oli alunperin taistelemaan alettu.

Että oltiin puheiden mittaisia.

Tiedän tämän möykkytunteen.

Olen kokenut samantapaisia painavia avuttomuuden hetkiä ladulla, kun 75-vuotias tai sinne päin naisihminen on vetänyt Urho Kekkonen -tyylillä kohti mäen lakea goretex-asuisen ja Atomic-viritettyjen suksien kanssa rahjustavan minäni ohi.

Siinä tuntee itsensä olennoksi, joka on pudonnut Brasilian pääsarjasta suoraan Albanian nelosdivisioonaan.

En väitä, että TPS olisi muistuttanut tässä puolivälieräsarjassa 75-vuotiasta mummoa, mutta samaa kekkosmaista vetreyttä, myllyttämisvimmaa ja uhkuvuutta sen otteissa oli.

TPS oli loistava, syksyn apatiaansa nähden kunnioitettava herännäinen. Eikä moinen tosiasia helpottanut yhtään JYP:n tilannetta. Möykky sisällä paisui kaksin verroin muhkeammaksi.

Mutta. Mörköjenkin kanssa voi elää.

Ja JYP eli. Joukkueella oli vaikeuksia, sillä oli paineidensa kanssa painimista, mutta sittenkin se onnistui. Teki tarvittavan. Siksi tunkeutuminen välieräsarjaan on entistäkin vakuuttavampi temppu.

Paineet muovaavat elämän mielenkiintoiseksi ja haasteelliseksi, mutta jotta riipivät möröt onnistuu survomaan jalkoihinsa, tarvitaan paljon ja vielä vähän enemmän, itsensä ylittämistä.

Jopa urheilussa.

Tänään kaikki on toisin. JYP ei kanna enää minkäänlaisia patoutumia tai komplekseja.

Nyt hurrikaanijoukkue on neljän maan parhaan kiekkojoukkueen sakissa - saavutus, josta Hippoksen harmaantuvan hallin nurkilla oli vielä neljä vuotta sitten täysin seinäpäistä puhua.

Siis hyvästi, möykyt. Enää JYP:llä ei ole hävittävää. Sillä on vain voitettavaa.

Hurrikaani on vapaa aukaisemaan padot, pistämään pyörremyrskyviisarit pyörimään akseliensa ympäri sekä pelaamaan vapautunutta, iloista ja kaikki haastavaa jääkiekkoa.

Jyväskyläläinen jääkiekkokausi on juuri nyt astunut flow-tilaan, jossa ei tunneta rajamuodollisuuksia.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.