Hyvien veljien sukupuolikiintiöt

Herrainkerhojen perinteet ovat viime aikoina jälleen nousseet esille kuin uutena asiana. Keskisuomalainen uutisoi naisilta suljetusta Jyväskylän klubista lauantaina ja viikko sitten Ylen uutiset kertoi vastaavasta Helsingin Pörssiklubista.

Jyväskylässä asia nousi ajankohtaiseksi, kun Jyväskylän klubi edellytti Martti Ahtisaaren äskeisen vierailun aikana, että paikalle saa tulla vain miestoimittaja vuorossa olleen naistoimittajan sijaan.

En arvannut, että vierailuni klubilla työtehtävissä kymmenen vuotta sitten jätti niin suuren vamman klubilaisten sieluun, että he yhä ovat asiasta pois tolaltaan (Ksml 22.4.). Silloinkin oletuksena oli, että paikalle saapuisi miestoimittaja, mutta minuun oli heidän tyytyminen.

Viime päivinä Helsingin Sanomien mielipidesivulla on taas kerran käyty vilkasta keskustelua sukupuolikiintiöistä. Kiintiöitä vastustavat argumentit ovat jankkaavan tuttuja: kyllä osaava nainen löytää tiensä ja paikkansa yritysten hallituksiin ja muihin tärkeisiin kokoonpanoihin ilman kiintiöitä. Ja sitä rataa.

Erilaisilla virallisilla ja epävirallisilla herrainklubeilla sekä keskustelulla sukupuolikiintiöistä on yhtymäkohtansa.

Nimittäin meillähän on jo sukupuolikiintiöt!

Kiintiön nimi on hyväveli-verkosto. Juuri siitä verkostosta valitaan ristiin rastiin jäseniä kaikenlaisiin hallintoneuvostoihin sitä tahtia, että laittomuuksia hipovasta sisäsiittoisuudesta on jo tullut maan tapa.

 

Harmittoman tuntuiset (yli)viralliset herrainklubit ovat vain yksi monista tavoista ylläpitää sukupuolikiintiöitä eli hyväveli-verkostoja.

Ja mikäs siinä, jos herrat haluavat röyhytellä sikareitaan ja kilistellä keskenään. Se on kuin kävisi kaljalla poikaporukassa. Tai tyttöporukassa.

Mutta samalla on hyvä muistaa, että kategorinen ja järjestelmällinen toisen sukupuolen poissulkeminen virallisesta kokoonpanosta ei ole tätä päivää.

Tänä päivänä verkostot ja verkostoituminen ovat tärkeitä työelämässä. Siksi työelämään liittyvät verkostot eivät voi rakentua vain toisen sukupuolen varaan – ja työssä saavutetun aseman kauttahan erilaiset rotary- ja herrainklubit rakentuvat. Vai eikö muka jäsenistöön hyväksyttävän ammatilla ole merkitystä? Niissä samoissa työtehtävissä toimii ihan yhtälailla myös naisia.

Myös naiset ovat pyrkineet luomaan vastaavia ladyklubejaan. Mutta niiden kautta ei samalla tavoin raivata tietä hallituksiin.

 

Viime kädessä ongelma ei sittenkään ole aivan siellä missä toisen sukupuolen poissulkevia rakenteita toteutetaan.

Se on varsinkin siellä, jossa kategorista syrjintää ylläpidetään ja pönkitetään luomalla tällaiselle toiminnalle mahdollisuus. Sitä on myös se, että herrainklubille lähtee naistoimittajan sijaan miestoimittaja.

Syrjintää ylläpidetään sillä, että miehen ansioituminen yhä vain nähdään korkeampana kuin vastaavan naisen.

Syrjivien rakenteiden pönkittämistä on uskotella, että koulutut naiset ajan mittaan päätyvät erilaisiin hallituksiin ja vastuutehtäviin. Ja samaan aikaan toisaalla hyväveli-verkostot tekevät sisäsiittoista myyräntyötään.