Hyvin kasvatettuja koulukiusaajia

Koulukiusaaminen on saatava loppumaan. Tästä olemme, varsinkin nykyään, hyvin yksimielisiä. Emme halua, että koulussa kukaan joutuu kuuntelemaan arvostelemista tai piikittelyä, että ketään suljetaan pois muiden lasten yhteisöstä, että kenestäkään puhutaan pahaa selän takana.

Jokaisen lapsen pitää mahtua mukaan ja tuntea olevansa tarpeeksi hyvä sellaisena kuin on.

KOTONA OPETAMME kuitenkin jotain ihan muuta.

Arvostelemista: "Mää sanoinkin siellä työpaikan ruokalassa tänään, että mää en ymmärrä, miten jotkut voi syödä lihaa / kattoo Salkkareita / pitää minihametta / äänestää keskustaa / polttaa tupakkaa / käydä yökerhoissa / kuulua kirkkoon / kerätä postimerkkejä."

Piikittelyä: "No niin joo, mee vaan lenkille. Sullahan on aikaa, kun mä hoidan täällä aina kaikki kotihommat."

Ryhmästä pois sulkemista: "Sopiiko, että ei kutsuta sitä Jantusta, vaikka se samaa porukkaa onkin, kun minä haluaisin, että tällä kertaa kaikilla olisi hauskaa."

Selän takana puhumista: "Mä en kestä tota Niinaa. Se on jotenkin niin itteesä täynnä."

MEIDÄN PITÄISI OPETTAA, että jos joku ihminen on toiminnallaan saanut meidät pahastumaan tai vihastumaan, asiasta mainitaan ihmiselle itselleen suoraan, kauniisti ja kiihtymättä. Samalla voisimme opettaa, että parhaimmillaan ikävän asian selvittämisestä voi muodostua lämmin ja hyvä kohtaaminen.

AIKUISINA TIEDÄMME myös, että elämä ei ole helppo retki kenellekään. Tarvitaan jotain, jonka avulla selvitä - itsensäkin kanssa.

Kuka mitäkin, mutta jokainen jotain. Kuka ihailua, kuka kalliin auton, kuka herkuttelua iltaisin, kuka pienen kännin silloin tällöin, kuka kitisemistä, kuka kaikessa päsmäröimistä, kuka ketjussa tupakkaa, kuka murjottamista, kuka täydellisenä esiintymistä. Kainalosauvoja.

Me suomalaiset vain meinaamme unohtaa ontuvamme itsekin. Haemme toisistamme täydellistä suoritusta ja armottomasti paljastamme epäonnistumiset.

Tyhmät julkisuudenkipeät naikkoset, juopot ex-urheilijat, kunnianhimoiset, kiitoksenjanoiset, rakkaudennälkäiset, epävarmat, epäaidot, tyylittömät tai muodinorjat.

MEIDÄN KULTTUURISSAMME on hyväksyttävää ja normaalia arvostella ja arvottaa armotta. Samaa kulttuuria siirrämme lapsillemme, jotka oppivat mitä opetetaan.

Että kiusattu on kiusaamisensa ansainnut.

Tällaisen kotikasvatuksen jälkeen koulut ovat aika aseettomia.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.