Idän rikkaudet houkuttelevat

Seuraan vaihtelevalla aktiivisuudella suomalaisten Liverpool-kannattajien keskustelupalstaa, vaikka en itse seuraa kannatakaan. Tällä hetkellä jalkapalloseuran fanit kuhisevat omistajanvaihdoksen toivossa. Liverpool FC:n talousongelmiin saaneita George Gillettiä ja Tom Hicksiä ei haluta nähdä enää seuran omistajina. Uuden stadionin ja suuria siirtobudjetteja luvanneet amerikkalaiset halutaan korvata rahakkaammilla omistajilla, jotka pitävät lupauksensa paremmin.

Tällä hetkellä eniten pinnalla ollut vaihtoehto on kiinalaisliikemies Jian-hua "Kenneth" Huangin johtama ostohanke, jota tukee myös Kiinan valtion rahasto- ja investointiyhtiö CIC.

Itse en ole osallistunut omistajia koskevaan keskusteluun muutoin kuin hieman jarruttelemalla ylimääräistä kiimaa. Melko tuntematon kiinalainen liikemies, kiinan valtion poskettoman suuret sijoitusrahat ja varsin perinteikäs englantilainen jalkapalloseura ei kuulosta automaattisesti hyvältä yhdistelmältä.

Silti suurin osa palstan kirjoittajista tuntuu vain odottavan, milloin Huangin tarjous hyväksytään. Tuolloin seuran toivotaan mässäilevän siirtomarkkinoilla Chelsean mallin mukaisesti eli ensimmäisinä vuosina olisi tehtävä muutama täsmäostos, ja sen jälkeen kokoonpanoa olisi syytä vahvistaa joka kaudelle vain tarvittavissa määrin.

Fanien innostus on tavallaan helppoa ymmärtää, sillä Gillett ja Hicks eivät ole tehneet juuri muuta positiivista kuin hankkineet seuraan Fernando Torresin.

Uusista omistajista ei ole vielä tietoakaan, eikä ole edes täysin varmaa, läpäisisivätkö he Valioliigan tälle kaudelle uudistamat omistajien ja johtajien sopivuutta ja ammattitaitoa määrittävät ehdot.

Manchester Cityn sheikkiomistajat kelpaavat sarjalle, ja pikkuhiljaa he tuntuvat saavan hyväksynnän myös yhä useammalta seuran fanilta. Jos seura ottaa tällä kaudella 35 vuoden tauon jälkeen ensimmäisen merkittävän pytyn, saa seuran harrastama toimintatapa vieläkin suuremman hyväksynnän.

Vaikka Tottenhamin manageri Harry Redknappilla onkin omat perusteensa kannalleen, sanoi hän heinäkuun lopussa osuvasti: Jalkapallofanit eivät välitä. Pelaajat eivät välitä. Saddam Hussein voisi omistaa heidän seuransa, ja jos hän laittaisi seuraan miljoonia, he olisivat tyytyväisiä.

Kommentissa on totuutta mukana. Myös Liverpool-fanien palstalla kyseltiin Huangin taustalla olevan rahamäärän julkistamisen jälkeen jo puolivakavissaan, kuinka montaa nollaa on triljoonassa. Toki osa kirjoittajista suhtautuu tilanteeseen skeptisestikin, mutta raha tuntuu olevan monille omistajien taustoja tärkeämpi mittari.

Toisaalta on hankalaa löytää kaikille kelpaava taho, joka hankkisi perinteisen jalkapalloseuran 420 miljoonaa eurolla ja kehittäisi sitä sen jälkeen tervein ja arvostettavin askelin eteenpäin.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja, joka kannattaa brittijoukkueista Leeds Unitedia.