Ihmeellinen laatikko Himalajan rinteillä

Olin kaksi viikkoa Himalajan rinteillä trekkaamassa. Noin kymmenen päivän vaelluksen jälkeen osuin majataloon, jonka teehuoneen nurkassa pauhasi televisio. Katsoin seuralaisteni kanssa sitä kuin jotain outoa ja ennen näkemätöntä esinettä – äänilaatikkoa jonka sisällä liikkuu ihmisiä, autoja ja koiria. Joku huokaisi ”Oooooh!”. Se saatoin olla minä.

”Mitä sieltä tulee”, huoneeseen tupsahtanut vaeltaja kysyi. ”En yhtään tiedä. Sitä on vaan kiva katsoa”, joku vastasi. Kuului hyväksyviä ynähdyksiä. Sitten joku tarkkaavaisemmasta päästä oleva sanoi ”krikettiä”. Vastakommentti oli ”mmmm”.Tämä ei tarkoita sitä, että eloisasta ja puheliaasta porukasta olisi hetkessä tullut television takia aivottomia lapatossuja. Kun töllö osui kohdalle, olivat pitkät päivät, ohut ilmanala ja syvä uupumus tehneet porukasta jo muutoinkin varsin vähäsanaisen.

Reissun jälkeen podin monta päivää kotimatkalla puhjennutta flunssaa. Vietin, nyt kummallisen isoksi mieltämäni, tv-ruutuni ääressä monta tovia. Välillä kuitenkin suljin toosan ja laskeuduin majatalotunnelmaan. Siihen sellaiseen tilaan, jossa olet niin uupunut, että jaksat tuijottaa pöydän pintaa vaikka puoli tuntia putkeen. Huojentavaa, että näin kotioloissa moinen tuijottelu ei saa kanssaihmisiä epäilemään vuoristotaudista johtuvan aivoödeeman puhkeamista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.