Ihmeen suvaitsevainen kulttuuriväki

Huhtikuisessa Nyt puhutaan kulttuurista -tapahtumassa tuli useaan kertaan ja monen eri tahon toteamana esiin hämmentävä asia keskisuomalaisista: täällä ei olla kateellisia toisten menestyksestä. Näin väittivät ainakin kulttuuripuolen toimijat.

- Sun juttus ei ole multa pois, totesi yksikin keskustelija muiden nyökytellessä vakuuttavasti vieressä.

Ihme porukkaa. Eikö toisen onni olekaan salakavalasti ja väkivalloin siepattu minun onnestani?

Perusteluksi moiselle epäsuomalaiselle käytökselle tarjottiin muun muassa sitä, että täällä on totuttu tiiviiseen yhteystyöhön ja ajatusten vapaaseen virtaamiseen. Keskinäinen verkostoituminen ja poikkitaiteelliset projektit ovat sitoneet kulttuuriväen yhteen. Yhden menestyminen mahdollistaa toisenkin nosteen, jolloin menestyskateus olisi vähän niin kuin "omiin muroihin pissimistä".

Toinen mielenkiintoinen kommenttivakio Lutakon keskustelufoorumilla oli se, että Keski-Suomessa ei soimata ketään epäpaljasjalkaisuudesta. Se oletko syntynyt täällä, tuolla tai jossain ihan muualla on täysin epärelevantti asia.

Omituisen avarakatseisuuden taustalla lienee se, että Jyväskylän seutu on opiskelijavirtojensa takia muuttuvaista aluetta. Mennään, tullaan, jäädään ja lähdetään. Se kuka oli alusta asti tai kuka tuli jäädäkseen on sivuseikka. Se missä olet nyt on tärkeintä.

Toisaalta onhan niitä opiskelijavirtoja muissakin kaupungeissa. Paljon sakeampiakin vielä. Miksi siis esimerkiksi koko elämänsä pääkaupunkiseudulla asunut henkilö kokee tarvetta korostaa syntyperäänsä?

Keski-Suomessa ei törmää koskaan siihen, että joku rehvastelee Jyväskylän keskussairaalasta saamallaan syntymätodistuksella ja korostaa paikallisen olemattoman murteen hienouksia joka käänteessä.

Olisiko kyse siitä, että Jyväskylä on tarpeeksi pieni kaupunki. Täällä osataan iloita uusista kasvoista ja ajatellaan tulokkaan tuovan enemmän kuin vievän.

Toisaalta sellaisiakin kommentteja Lutakossa kuuli, että täällä ei osata pitää kiinni syntyneistä innovaatioista. Liian monet hienot keskisuomalaiset keksinnöt ja ajatukset toteutetaan jossain muualla kuin Järvi-Suomessa. Päätösten teko on helpompaa taiteilijaporukan kuin virkapukuisten kesken, vaikka stereotyyppisen mallin mukaan juuri taiteilijat ovat yhteistyökyvyttömiä, ailahtelevia ja diivanelkeisiä tuuliviirejä, joiden saattaminen samaan tilaan ei ehkä ole hengenvaarallista, mutta ei kovin järkevääkään.

Jyväskylänseudulla kyetään ongelmitta tekemään taidetta kimpassa, mutta monet hallinnollista panostusta vaativat ponnistukset kaatuvat rähmälleen tai jumiutuvat byrokratian tahmeaan suohon.

Tuleepa tässä vaan mieleen, että olisikohan Jyväskylän konserttisalistakin jo kajahtanut ensisävelmät, jos projekti olisi annettu kulttuuriväen hoidettavaksi?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen kulttuuriosaston avustaja ja vuorotyöntekijä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.