Ihminen ei ole vain älynsä

Kirjailija Anna Kortelainen etsii selityksiä taiteen edessä koetuille, elämää mullistaville tunteille teoksessaan Hurmio - oireet, hoito, ennaltaehkäisy. Lähtökohtana on syndroomastaan tuttu kirjailija Stendhal, joka 1800-luvulla kirjasi ylös Santa Crocen kirkossa kokemansa tunnevyöryn. Se alkoi valtavasta mielihyvästä ja kyyneliin liikuttumisesta ja päätyi sydämentykytykseen, jonka vallassa uupunut mies hoiperteli kirkosta ulos.

Tällaisten tunteiden valtaan joutuminen ei ole tavallista, mutta hyvä taide kyllä vaikuttaa ihmiseen tunteen tasolla. Pelkkään älyyn vetoava teos voi antaa oivalluksia ja uusia ajatuksia, mutta vasta tunteet muuttavat ihmistä, hänen kokemustaan maailmasta ja joskus jopa käyttäytymistä.

Vaikka omasta kokemuksesta tiedämme, että taide herättää tunteita, tunteiden näyttäminen taidenäyttelyissä on harvinaista ja jotenkin noloa. Tunteet pitää pystyä laimentamaan ja kieltämään, jotta voi siirtyä hiirenhiljaa seuraavan teoksen eteen saamaan taas uusia tunteita ja ajatuksia.

Kortelainen kirjoittaakin, että "jos elämän vastoinkäyminen saa itkemään, pidämme sitä ymmärrettävänä syy-seuraussuhteena." Sen sijaan "maalausta katsovan pitäisi kyllä tietää, että se on pala kangasta tai muuta pintaa, jossa on erivärisiä väripilkkuja ja -alueita."

Ilmeisesti siis kiellämme itseltämme tunteiden näyttämisen, koska siihen on sosiaalinen paine; älykäs ihminen tietää katsovansa vain kankaalle maalattua kuvaa, eikä älykäs ihminen liikutu sellaisesta kyyneliin.

Joskus taide kuitenkin jysäyttää katsojalleen niin suuren tunteen, ettei sitä pysty selittämään pois. Tunne näkyy kasvoilla ja käyttäytymisessä. Tunne voi jopa estää teoksen lähemmän tarkastelun, kuten minulle kävi Tampereen Taidemuseon Pirkanmaan triennaalissa pari viikkoa sitten.

Jarno Vesalan installaatio on omassa huoneessaan. Kurkistaessani huoneen oviaukosta näin neljä seisovaa ihmistä, joiden kasvot on peitetty lakanoilla. Huoneessa pyörii myös taiteilijan videoita, esimerkiksi katossa kävelevät pienen lapsen jalkapohjat.

Teos ei kerrottuna vaikuta pelottavalta, mutta museon alimman kerroksen painostava tunnelma, teosten äänimaailma ja ihmiskasvot peittävän lakanan hiljainen värinä ilmastoinnin tahdissa vaikuttivat suoraan tunteisiini.

Teos oli pelottava, ahdistava ja uhkaava, enkä yrityksistäni huolimatta kyennyt astumaan sisään huoneeseen. Kurkistelin ovelta, ja - mikä kuvaa hyvin kokemustani - en voi edes mainita teoksia nimeltä, koska mieleeni ei juolahtanutkaan syventyä lukemaan seinään kiinnitettyjä nimikylttejä.

Rationaaliset selitykset ylittävät teokset tarjoavat jotain korvaamatonta. Ne muistuttavat, ettei ihminen ole vain älynsä vaan myös ruumis, joka haukkoo henkeä tai purkaa kyyneliä poskille ja myös tunteita, tunteiden muistoja ja haaveita hetkistä, jotka tuntuvat joltain.

Aitoa tunnetta ei voi houkutella väkisin esiin, ja siksi se on aina myös yllätys ja lahja.

Kirjoittaja on kulttuuritoimituksen vakituinen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.