Ikää tulee, näkö menee

Vaikka innokas videopelaaja olenkin, kahta pelilaitetta en ole käynnistänyt kertaakaan tämän vuoden puolella, nimittäin Playstation Vitaa ja Nintendo 3D XL:lää. Nuo ovat käsikonsoleita, joihin on runsain määrin minua miellyttäviä pelejä.

Ongelma on näytön pieni koko ja näkökyvyn heikentyminen vuosien karttuessa. Ilman lukulaseja pelaamista ei kannata edes yrittää. Lasien kanssakin se on turhan vaivalloista. Olohuoneessa on kolme pelilaitetta, jotka on kytketty 65-tuumaiseen telkkariin. Silloin näköongelmia ei ole.

Oli aikoinaan kova pala tunnustaa, että sanomalehden tekstistä on vaikea saa selvää. Vielä vaikeampaa oli myöntää, että lukulasit ratkaisivat ongelman kertaheitolla. Tästä on jo ainakin kymmenen vuotta. Nyt 51-vuotiaana olen jo joutunut siirtymään pykälän verran tehokkaampiin lukulaseihin.

Työnteko monitorien ääressä, lukeminen iPadilta tai paperilta, mobiililaitteiden käyttö ja pianon soittaminen nuoteista onnistuu vain lukulasien avulla. Hyvä että onnistuu, mutta hieman tilanne masentaa. Vanheneminen on ok, monet siihen liittyvät ilmiöt eivät ole.

Silmänpohjakuvausten ansiosta tiedän, että kyse ei ole silmäsairaudesta ja -rappeutumisesta. Kutsuvat ilmiötä ikänäöksi: vanhana näkee lähelle huonommin.

Kotona on neljä lukulasipaikkaa: tietokoneen luona, keittiössä, olohuoneen pöydällä ja pianon päällä. Vielä kun joku keksisi lasit, jotka pysyvät oikealla paikallaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .