Ikääntynyt = joutava

Ikääntyneistä työntekijöistä puhutaan nyt paljon – erityisesti siksi, että työuria halutaan jatkaa loppupäästä.

Ikääntynyt työntekijä -ilmaisua käytetään työelämässä varsin huolettomasti ajatellen, että sillä kuvaillaan pelkästään työntekijän ikää.

Mutta ilmaisu ei ole täysin viaton. Ikääntyneestä työntekijästä puhuminen ei sisällä vain iän määritystä, vaan se kantaa mukanaan myös muita luonnehdintoja.

”Ikääntynyt työntekijä” on myös piilomerkitys turhalle, tarpeettomalle henkilölle, jonka oikeastaan ei enää pitäisi olla työelämässä. Näin toteaa iän ja työn kohtaamisista väitöskirjansa tehnyt tutkija Sari Irni.

Ikääntyneestä työntekijästä puhumisella tehdään tulkintoja työntekijän työkyvystä: hänen tekojaan ja puheitaan selitetään ikääntymisen ennakko-oletusten kautta, Irni toteaa.

Ennakko-oletuksena on, että ikääntynyt työntekijä on kankea oppimaan uutta ja siksi hän on työelämässä perässä vedettävä, muutoshaluton ja muutenkin harmillinen.

Ja varsinkin viisi-kuusikymppiset naiset ovat kärttyisiä vaihdevuosista kärsiviä rasittavia akkoja.

Irnin mukaan ikä leimaa erityisesti naisia: naiset nähdään yhtenä (hankalana) ryhmänä, kun taas miehiä katsotaan yksilöinä. Vaikka naisten tyytymättömyys johtuisikin miehiä heikommista työoloista ja epäoikeudenmukaisuuksista, menee naisten ärtymys vaihdevuosien piikkiin.

Ikääntymistä puhuminen sisältää siten muiden luonnehdintojen lisäksi myös sukupuolistavia käytäntöjä.

Iän karttumiseen liittyvät sukupuolistavat käytännöt nousevat esille myös äskettäin julkaistussa Eveliina Talvitien naispoliitikkojen haastatteluihin pohjautuvassa kirjassa Keitäs tyttö kahvia.

Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) toteaa kirjassa, että naiset pudotetaan eduskunnasta sitten, kun he alkavat rupsahtaa. Heihin kyllästytään.

Politiikassa osaavasta tytöstä on silloin tullut ärsyttävä ämmä, joka joutaa mennäkin. Kukapa sellaisia ämmiä jaksaisi kuunnella tai varsinkaan katsella (!) niin politiikassa kuin tavanomaisessa työelämässäkään.

Puhe ikääntyneistä työntekijöistä – niin naisista kuin miehistä – sisältää mielenkiintoisen ristiriidan: yhtäältä tuo joukko halutaan pitää työelämässä nykyistä pitempään, mutta toisaalta viestinä on, että ihan tarpeetonta ja vaikeaa sakkiahan se on.

Tämä hämmentää monia etenkin ei-ruumiillisessa työssä olevia viisikymppisiä, jotka tuntevat olonsa yhtä tehokkaaksi kuin kolmikymppisinä, mutta erona on vain se, että tietoa, järkeä ja kokemusta on rutkasti paljon enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Ristiriita ”ikääntyvien” työntekijöiden yhtäältä julkisesti kerrotussa työssäpitämisessä ja toisaalta piiloviestinä ilmaistuna ”poistyöntämisessä” alkaa työntekijöiden mielissä toteuttaa itse itseään: kun viesti on, että ”ikääntyvät” ovat joutavaa sakkia, he alkavat pian itsekin uskoa tähän. Jatkuvasti esille pomppaavia ikäoletuksia vastaan ei jaksa loputtomasti taistella.

Viimeinen niitti usein on, että työurien jatkamisesta puhutaan monilla työpaikoilla enimmäkseen muodon vuoksi, sillä vastuu asiasta annetaan mieluusti muille, ei oman työpaikan kannettavaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.