Ikävä kierre vaikea katkaista

Runsaassa kymmenessä vuodessa lääkäreiden määrä perusterveydenhoidossa - kuten terveyskeskuksissa - on lisääntynyt vain viisi prosenttia.

Erityissairaanhoidossa lääkäreiden määrä on vastaavassa ajassa kasvanut sentään 27 prosenttia. Luku on vielä pieni verrattuna yksityissektoriin (kasvua 80 prosenttia) ja työterveyteen (kasvua 69 prosenttia). Edellä mainittujen lisäksi lääkäreitä sijoittuu myös muualle: "muut tehtävät" -kategoriassa lääkäreiden määrä on runsaassa kymmenessä vuodessa kasvanut 69 prosenttia.

Lukujen pyörittelyllä voi pahimmillaan saada vain päänsä sekaisin. Siksi edellä esitettyä voi tarkastella myös katsomalla, minkä verran lääkäreitä on runsaassa kymmenessä vuodessa rekrytoitu muualle kuin perusterveydenhoitoon. Näin katsottuna lääkäreiden määrä on lisääntynyt 1990-luvun puolen välin jälkeen 44 prosenttia muualla paitsi perusterveydenhoidossa. Siellä lisäys oli siis viisi prosenttia.

44 prosentissa ja viidessä prosentissa on selvä ero.

Ero vahvistaa sen, minkä jo muutenkin tiedämme: terveyskeskuksissa on liian vähän lääkäreitä. Valtakunnallinen ongelma on tuskastuttavan tuttu myös Keski-Suomessa.

KUN kaikkialle muualle lääkäreitä on runsaan kymmenen vuoden ajan rekrytoity reippaasti, on kunnissa kitsasteltu. Vasta nyt asiaan on herätty, mutta ikävä kierre on jo käynnistynyt. Ja nyt sitä on vaikea katkaista.

Siitä kertoo esimerkiksi Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksen (JYTE) henkilökunnalle tehty kysely, jossa erityisesti lääkärit arvostelevat työolosuhteitaan ja työnsä määrää. Kyselyyn vastanneista lääkäreistä puolet ei näe varmasti tai lähes varmasti itseään JYTEssä töissä viiden vuoden kuluttua. Yhtä moni ei myöskään suosittele JYTEä työnantajana. Lääkärit valittavat kiirettä ja työn kuormittavuutta.

Ei ihme, että perusterveydenhoidossa työskentelevien lääkäreiden sanotaan "jääneen orjiksi" päivystyksien ja pitkien työpäivien vuoksi. Usein letkauttajana on muualla työskentelevä kollega. Sekään ei ole omiaan nostamaan terveyskeskuslääkärin työn imagoa.

ON ymmärrettävää, että nuoria lääkäreitä terveyskeskustyö ei hirveästi kiinnosta. Työtä on paljon ja yksiköt ovat pieniä eli paikalla ei aina ole vanhempia kollegoita, joilta kysyä neuvoa. Selvä se, että mieluummin hakeutuu työpaikkaan, joka mahdollistaa "normaalimman" elämänrytmin.

Lääkäreille - kuten kenelle tahansa - tärkeää on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja kehittää sitä. Kun terveyskeskustyössä tekijöitä on vähän, merkitsee jokainen päivä pelkästään eteenpäin kaatumista. Siinä ei kovin paljon työtään ehdi kehittää. Esimerkiksi erityissairaanhoidossa yksiköt ovat perusterveydenhoitoa suurempia, jolloin kehittämistyöhön on helpommin voitu irrottautua ja paikallaan polkemisen tuntu on voitu välttää.

Nyt kunnat ovat pakon edessä havahtuneet perustamaan lisää lääkäreiden virkoja. Kestää aikansa ennen kuin perusterveydenhoidon lääkärivajeesta syntynyt imagovaje saadaan oikaistua.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.