Ilkivalta vie euroja hyvältä

Töhrityt seinät. Rikotut ikkunat. Potkitut roskakorit. Vänttyrälleen väännetyt tienviitat. Turmellut autot ja polkupyörät. Lasinsirut, roskat ja oksennukset julkisilla paikoilla. Ilkivalta herättää voimakkaita tunteita ja repii yhteisöllisyyttä. Osa yhteisön jäsenistä ottaa vapauksia, joille ei ole perustetta.

Tämä kolumni syntyi sisäisestä poltteesta, kun Viitasaarella Savivuoren näkötornin kiviseinä töhrittiin juuri ennen kesäkauden avausta ja myös keskustan liikerakennuksen kimppuun käytiin.

Samana päivänä kun kaupungin kirvesmiehet putsasivat näkötornin ulkoseinän, jouduttiin yhden julkisen uimarannan rantahiekat vaihtamaan kaivurityönä. Joutilas aikuisporukka oli paistatellut päivää mallaseväiden kanssa. Sitä mukaa kun kaljapullo tyhjeni, se rikottiin viereiseen kiveen.

Viitasaari on pieni 7 000 asukkaan kaupunki. Siellä ilkivallan korjauksiin kuluu 7 000–8 000 euroa vuodessa. Suuruusluokkana saman verran paikallinen Kehitysvammaisten Tuki ry yrittää koota kesän haastekeräyksellä kehitysvammaisten uusien asuntojen kalustehankintoihin. Toisaalta summa on puolet siitä, mitä kaupunki jakoi kylien kehittämisavustuksina viime vuonna.

Yksittäiset ilkiteot ovat vt. tekninen johtaja Tapani Savolaisen mukaan Viitasaarella niin pieniä, että vakuutuksesta harvoin saadaan korvauksia. Isommasta päästä ovat jätekatoksen poltot, joita on kolmen viime vuoden aikana sattunut yhden katoksen vuosivauhtia.

Vakuutuskorvauksen jälkeenkin maksettavaa jää tonnikaupalla veronmaksajienkin kontolle.

Esimerkiksi rikotun koulun ikkunan vaihtaminen maksaa kaikkine kuluineen 200–500 euroa. Kolme tuntia töherrysten siivousta ammattilaisen tekemänä vie satasen.

Pienistä puroista syntyvät isot menovirrat, joihin isot kaupungit joutuvat varaamaan satojatuhansia euroja vuodessa. Helsingin Sanomien mukaan Helsinki upotti ilkivaltakorjauksiin puistoissa ja kaduilla 3–5 miljoonaa euroa vuodessa jo neljä vuotta sitten. Savon Sanomien mukaan vakuutusyhtiöt maksavat vuosittain jopa 50 miljoonaa euroa korvauksia ilkivaltavahingoista.

Näillä rahoilla voisi tehdä julkisella sektorilla paljon positiivista ja tarpeellista: järjestää lastenkerhoja, virkistyspäiviä omaishoitajille, ilmaiskonsertteja ja ulkoilutusapua muistisairaille vanhuksille, tukea palvelevia puhelimia tai lääkärihelikopteritoimintaa.

Miksi jotkut sitten ottavat itselleen oikeuden tuhota yhteistä ja muiden omaisuutta? Alkoholi vie harkintakykyä ja antaa vauhtia, mutta ilkivallan teko on myös huutomerkki. Se voi viestiä hädästä tai uhmasta.

Hallitsemattoman hätähuudon takana voi olla mielenterveysongelmia, jotka eivät katso ikää. Uhma taas liitetään usein nuoriin. Jos tämän uhmaenergian voisi kanavoida positiivisiin tekoihin, siitä hyötyisivät niin ilkivaltailijat kuin yhteisökin. Esimerkiksi graffiteille pitäisi osoittaa luvallinen paikka.

Paras tapa rangaista ilkivallasta on työ: töhryjen harjaus ja lasinsirujen keruu omin käsin. Kunhan vain tekijät saataisiin kiinni. Kannatan tässä tapauksessa ehdottomasti yhteisöllistä ilmiantoa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.