Ilma- ja avaruuselementin merkitys kasvaa

Ilmasodankäynnin ja ilmavoimien suorituskyvyn käytön historiaa sekä ominaispiirteitä tarkasteltaessa voidaan tunnistaa teknisiä ja taktisia innovaatioita, jotka ovat kulloinkin ratkaisseet taisteluita ja jopa sotia.

Toisen maailmansodan aikaisen ilmasodankäynnin kehityksen yhdeksi merkkipaaluksi voidaan nostaa Britannian tutkavalvontaverkon kehittäminen ja käyttöönotto, joiden avulla Britannian Kuninkaalliset ilmavoimat saivat paremman tilannekuvan kautta etulyöntiaseman vastustajaansa nähden.

Irakin vuoden 1991 sodan jälkeen ilmasodankäynnissä korostuivat eri puolustushaarojen yhteisoperointi ja kauaskantoisten asejärjestelmien massamainen käyttö. Irakin sotaa seuranneissa konflikteissa Kosovossa vuonna 1999 ja Irakissa 2003 ratkaisevaan asemaan nousivat tarkkuusohjautuvat aseet ja heikosti tutkalla havaittavat stealth-koneet.

Parhaillaan käynnissä olevasta Syyrian konfliktista voidaan nousevaksi trendiksi tunnistaa miehittämättömien ilma-alusten käyttö erityisesti tiedusteluun ja valvontaan, mutta myös taistelutehtäviin. Perinteisten sodankäynnin ulottuvuuksien lisäksi avaruuden ja kyberulottuvuuden hyödyntäminen operaatioissa on tullut yhä tärkeämmäksi.

Tällä vuosituhannella länsimaat ovat käyttäneet ilmavoimiensa suorituskykyjä sellaisia valtioita tai ryhmittymiä vastaan, joilla ei ole ollut käytännössä mahdollisuuksia torjua hyökkäystä tai kiistää ilmatilan käyttöä.

Nämä sotilaalliset operaatiot ovat muovanneet ilmavoiman käyttöperiaatteita niin, että monien maiden kyky perinteiseen laajamittaiseen sodankäyntiin voimasuhteiltaan tasaväkistä vihollista vastaan on heikentynyt.

Kiinan voimapolitiikka Etelä-Kiinan merellä ja Venäjän toimet Ukrainassa ovat kuitenkin pakottaneet länsimaat rakentamaan uudelleen kylmän sodan päättymisen jälkeen rapistuneita kyvykkyyksiä.

Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, miten ilmasotaa kyetään käymään nykyaikaisen kauaskantoisen ilmatorjunnan vaikutuspiirissä ns. Anti-Access/Area Denial (A2AD) -toimintaympäristössä.

Sodankäynnin tekniset edistysaskeleet ovat paitsi mahdollistaneet yhä nopeamman ja tarkemman asevaikutuksen, myös lisänneet tilanneymmärrykseen ja päätöksentekoon liittyviä vaatimuksia. Kauaskantoisia täsmäaseita voidaan laukaista niin maalta, mereltä, ilmasta kuin avaruudestakin, mutta ennen laukaisupäätöstä maali on paikannettava ja tunnistettava.

Lisäksi on kyettävä arvioimaan hyökkäyksen riskit ja vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan. Tätä vaikuttamisen ketjua kuvataan kansainvälisessä keskustelussa lyhenteellä F2T2EA (Find, Fix, Track, Target, Engage, Assess).

Ketjun eri vaiheisiin tulee voida käyttää tehokkaasti kaikkien puolustushaarojen suorituskykyjä, ja prosessia on tuettava kybersodankäynnin keinoin.

Mikä on tulevaisuuden ilmavoiman rooli tässä ketjussa? Nykyaikaiset hävittäjät, kuten HX- hankkeessa ehdokkaina olevat hävittäjät ovat aselavettinakin merkittävästi edeltäjiään kyvykkäämpi, mutta niiden suurin etu on kyky tuottaa tilannekuvaa ympäröivän taistelukentän kaikista ulottuvuuksista sähkömagneettisen spektrin eri alueilta.

Tilannekuvaa kyetään täydentämään muista lähteistä saaduilla tiedoilla ja kaikki tieto on mahdollista jakaa tarvitsijoille reaaliaikaisesti. Kansainvälisesti ilmavoimien suorituskyvyn merkitys kokonaisoperaatioiden johtamisessa on kasvamassa.

Ilma- ja avaruussodankäynnissä tuleekin korostumaan vaatimus kaikkien puolustusjärjestelmän osien saumattomasta yhteensopivuudesta ja mahdollisuudesta järjestelmien verkottamiseen.

Päätös aseiden käytöstä on kyettävä tekemään mahdollisimman nopeasti kaikki käytettävissä oleva tieto huomioiden.

Informaation ja operaatiossa mukana olevien elementtien lisääntyessä päätöksenteon tueksi tarvitaan yhä enemmän teknologian apua. Tulevaisuuden hävittäjäohjaajalla voi olla johdettavanaan miehittämättömiä ilma-aluksia sekä maahan sijoitettuja asejärjestelmiä, joiden käytöstä ohjaajan on kyettävä tekemään päätös tilanneymmärrykseensä perustuen.

Tekoälyyn perustuvan päätöksenteon tuen merkitys kasvaa tulevaisuudessa merkittävästi. Julkisuudessa väläyteltyjä itsenäiseen päätöksentekoon kykeneviä tappajadroneja tuskin kuitenkaan nähdään taistelukentällä vielä seuraavallakaan vuosikymmenellä.

Avaruuden hyödyntäminen ja avaruuspuolustuskyky tulevat olemaan osa suurvaltapolitiikkaa, ja näin ollen asevarustelu laajenee avaruudessa edelleen, ehkä nopeammin kuin osaamme nyt kuvitellakaan. Avaruuden hyödyntäminen ei rajoitu vain suurvalloille vaan kuuluu olennaisena osana myös pienempien maiden keinovalikoimaan lähitulevaisuudessa.

Tulevaisuuden ilmavoimat tuleekin nähdä entistä laajemmassa kuvassa, johon liittyy kiinteästi myös avaruuskomponentin käyttö tiedustelussa, vaikuttamisessa ja maalittamisessa sekä johtamis- ja tiedonkeruualustana. Ilmavoima-käsitteen tilalla voidaankin puhua laajemmin ilma- ja avaruusvoimista.

Ilma- ja avaruusvoimien tärkein tehtävä tulevaisuuden sodankäynnissä saattaa kuitenkin olla päätöksenteon tukeminen luomalla tilannekuvaa lentokoneisiin ja satelliitteihin sijoitetuilla sensoreilla ja jakamalla sitä tarvitsijoille. Lisäksi on edelleen kyettävä perinteisiin tehtäviin.

Ilmavoimien on mahdollistettava muiden puolustushaarojen toiminta ilmanherruudella ja oltava valmiina vaikuttamaan nopeasti vihollisen tärkeisiin resursseihin myös jatkossa. Näiden tehtävien suorittamiseen vaaditaan nykyaikaiset, suorituskykyiset ja sekä kansallisesti että kansainvälisesti yhteensopivat ilmavoimat.

Satavuotiaan ilmavoimiemme merkitys kokonaisturvallisuuden ja tilannekuvan tuottajana kasvaa väistämättä tulevaisuudessa. Suomalaiset voivat luottaa jatkossakin ilmavoimien kykyyn vastata asetettaviin odotuksiin.

Kirjoittaja on eversti ja Ilmasotakoulun johtaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .