Ilmassa oleva epävarmuus syö ihmisyyttä

Suomalaisten mielenrauhaa on viime aikoina koeteltu. Lyhyesti koettelua voisi kuvailla tilaksi, jossa ihmisen perusturvallisuutta on järkytetty monella tapaa.

Eihän tämä mitään tavatonta ole, voisi sodan kokenut ihminen sanoa. Ei siinä mitassa olekaan. Mutta nykyihmiselle on.

MIETITÄÄNPÄ hetki Suomen viimeaikaisia tapahtumia.

Joukkosurmat, joista Suomikin on saanut tuta Myyrmäen, Kauhajoen ja Jokelan kautta, ovat osaltaan järkyttäneet suomalaisten mielentilaa todennäköisesti peruuttamattomasti. Se, mitä pidettiin Suomessa mahdottomana tai epätodennäköisenä, tapahtui. Ja vielä kolmasti.

WTC:n ja Norjan kaltaiset kansainväliset tapahtumat ovat näitä kokemuksia vahvistavia episodeja. Enää ei voi lapsille iltasaduissa kertoa, että olipa kerran siellä kaukana jossakin.

Perhe- ja muuta väkivaltaa on ollut aina, mutta olen varma, että useimmista tuntuu, että nyt sitä on poikkeuksellisen paljon. Kaikkiaan yhteiskuntamme tuntuu raaistuneen ja muuttuneen kovemmaksi. Asenteellisesti, ajatuksellisesti ja tekojen tasolla.

MUTTA EI siinä kaikki.

Suomalainen yhteiskuntajärjestyskin on murentunut. Tarkoitan tällä tilaa, johon Suomi tottui sotien jälkeen.

Oli tietyt mahtipuolueet, jotka vuorokerroin jakoivat vallan. Tutut poliitikot, tutut kuviot. Tutut tv-ohjelmatkin.

Nyt ei ole tätäkään. Ensin hajosi vasemmisto ja mureni, sitten tulivat perussuomalaiset ja keskustan asema alkoi murentua. Vaikka vielä tätä ei ehkä tunnistetakaan, muutos on sekä oire että tauti. Enkä tällä tarkoita puolueiden voimasuhteita, vaan poliittisen ilmaston muutosta.

Siihen kuuluu myös Euroopan unionin perustusten natina. Vielä muutama vuosi sitten oltiin rakentamassa uljasta, uutta Eurooppaa, joka takaisi eurooppalaisille valtioille rauhan ja varallisuuden. Viime aikoina olemme nähneet palavia kaupunkeja, romahtaneita kansantalouksia sekä hyvinvointivaltioiden alasajoa, kun valtiot säästävät.

Suomessa säästökuuri koskee luonnollisesti lapsia, vanhuksia ja kaikkia niitä, jotka yleensäkin maksavat rajut yhteiskunnalliset kriisit, tavalla tai toisella. Mutta nyt ei ole pyhää enää edes Puolustusvoimat!

KAUPUNGISTUMINEN rikkoi kyläyhteisöt, suvut ja perheet.

Työn ja elämän kiivastahtisuus rikkoo ihmisen. Sisältä. Kun sielu ei ole tasapainossa, mikään muukaan ei ole.

Siirtäkää tämä kaikki sellaisen ihmisen elämään, jolla ei ole mitään hävittävää eikä mitään voitettavaa. Jos siltä tuntuu.

Monissa kulttuureissa se poikii rikkonaisia ihmisiä, joilla vaan menee huonosti.

Joissakin kulttuureissa se poikii ihmisiä, jotka ovat valmiit ihan mihin tahansa, jotta voisi edes kerran kokea olevansa arvokas. Vaikka sitten väärässä ja valheellisessa yhteisössä manipuloituna.

Terrorismin me jo tiedämme. Mutta sitä me emme tiedä, mitä kaikkea ympärillämme juuri nyt vellova epävarmuus ja ahneus tekee.

Tai tiedämmehän me. Ihminen käpertyy ja pienenee ihmisenä. Tulee haavoittuvammaksi. Kaikilla tasoilla.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen tuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.