Ilmassa toiveikkuutta ja pelkoja

Odotukset ovat kovat mutta eivät kohtuuttomat. Näin voisi kiteyttää sosiaali- ja terveysalan päättäjien ja ammattilaisten seminaaripäivien tunnelman sote-uudistuksen nykyvaiheesta.

Kaksipäiväinen Terve-sos 2015 seminaari kokosi viime viikolla 1 100 alan ammattilaista Jyväskylään.

Odotusta sote-uudistukseen luo tieto siitä, että uudistus nytkähtää – jälleen – käyntiin kunhan uusi hallitus on koossa ja se on saanut työnsä jotenkin käyntiin.

Ilmassa on sekä toiveikkuutta että pelkoja.

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ainakin pyrki pitämään yllä toiveikkuutta sote-uudistuksessa:

– Oma visioni on, että kaikki olisivat samassa järjestelmässä riippumatta työmarkkina-asemasta tai asuinalueesta. Tämä on keskeinen kysymys ja koetinkivi, hän totesi.

Useissa seminaarin puheenvuoroissa nostettiin esille palvelujen pilkkoutuminen eri tahoille sekä ei-kuulu-mulle-asenne. Sote-uudistukseen ladataan runsaasti toiveita siitä, että ihmisten luukulta luukulle juoksettamisesta vihdoin päästäisiin. Tavoitteena olisi, että ihminen saisi tarvitsemansa palvelun mahdollisimman vaivattomasti ja mieluiten yhdestä paikasta.

”Luukuttamisessa” kyse on vinoutuneista asenteista, mutta myös rahoitustavan merkillisyyksistä: monikanavaisessa rahoitusjärjestelmässä eri toimijat yrittävät sysätä hoidon jonkun muun maksettavaksi.

Sote-uudistuksella pyritään selkiyttämään hallintoa, minkä uskotaan parantavan myös hoidon saatavuutta. Monen mielestä selkiyttämistä ei voi tehdä ilman monikanavaisen rahoituksen uudistamista.

Arvostelijoiden mielestä sekä hallinnon että rahoituksen uudistamisen niputtaminen on aivan liian iso urakka yhden vaalikauden tavoitteeksi – ja kahdessakin vaalikaudessa olisi tekemistä.

Etenkin keskusta – tuleva pääministeripuolue – on kannattanut sote-uudistukseen maakunnallista hallintomallia. Maakuntamallista puhuttaessa ei voi välttää kysymystä verotuksesta: pitäisikö maakunnille myöntää verotusoikeus sote-palvelujen rahoittamiseksi? Kyse olisi väliportaanhallinnosta kunnan ja valtion verotuksen välissä.

Valtiovarainministeriön talouspolitiikan koordinaattori ja Jyväskylän yliopiston professori Jukka Pekkarinen lukeutuu mallin epäilijöihin.

– Väliportaanhallinto olisi outo myös siksi, että siinä olisi kuitenkin hyvin vahva valtiollinen ohjaus. Uudistuksena se olisi mittava ja aikaa vievä. Verotusoikeuden myöntäminen maakunnalle lisäisi myös painetta kokonaisveroasteen nousuun, Pekkarinen kritisoi.

Edetäkö jo moneen kertaan karille karahtaneessa sote-uudistuksessa nyt vaiheittain ja pienten askelten kautta vai yrittääkö tavoitella isompaa uudistusrysäystä kerralla? Kas siinäpä uudelle hallitukselle pulma.

Vaiheittainen uudistus mahdollistaisi nopeamman liikkeelle lähdön ja virheiden korjaamisen matkan varrella. Toisaalta se veisi paljon aikaa.

Kertarysäyksen mallin toimivuudesta on nyt toki myös tuoreita kokemuksia: edellinen hallitus yritti uudistaa sekä kuntakentän että sote-palvelut yhdellä rysäyksellä nivomalla ne yhteen. Se rysäys ei ainakaan sillä kertaa onnistunut.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.