Ilon juhla paljastaa tuloerot

Kuulun ikäluokkaan, jolla on muistikuvia kansakoululaitoksen viimeisiltä vuosilta 1960-luvulta. Nykyisin Kuopion kaupunkiin kuuluvan kotikyläni koulussa aloiteltiin koulunkäyntiä joulun jälkeen.

Lämmöllä muistamani Irja-opettaja kyseli kaikilta varmaan ihan hyvässä tarkoituksessa, mitä joulupukki toi.

Lahjat olivat varsin vaatimattomia nykymenoon verrattuna. Minä olin saanut vaatteita, ehkä paperinukkeja ja jonakin jouluna huippuna sukset. Vihreät kuulat olivat erikoisherkkua, siihen aikaan ei todellakaan ollut karkkipäivää joka viikko.

Yksi luokkakaverini, se poika, joka aina tyrkki minua lumihankeen ja muutenkin ikävöitti luokan ainoan tytön elämää, katseli omalla vuorollaan pulpetin kantta. Jotain piti kuitenkin jokaisen sanoa. Punottavin poskin, kuivalla kurkulla poika sai kakistettua:

– Sain omenan.

Kiiltävänpunaisia Amerikan jouluomenoita oli meillekin ostettu tavallista enemmän. Ikuisesti jäi kuitenkin mieleeni, että naapurissa joulu ei ollut kovin kaksinen lapsen kannalta.

En tiedä, vieläkö luokissa nykyään kertaillaan lahjasaalista ja joulun viettoa. Kehottaisin opettajia kuitenkin varovaisuuteen.

Vaikka facebookissa ja chatissä olisi kerrottu kaikki oleellinen kaverijoukolle, on luokan edessä nöyryyttävää myöntää, ettei tullut uutta älypuhelinta. Paketista ei kuoriutunut 700 euron laskettelusetti, 400 euron tabletti eikä edes 80 euron merkkihuppari.

Piti ehkä tyytyä alemman hintaluokan tietokonepeliin ja merkittömään puseroon, jonka kuosi oli mummon maun mukaan valittu.

Kirpputorilta löydetyt luistimet olivat hyvässä kunnossa ja ihan sopivat. Niissä vaan oli jonkun muun nimikirjaimet.

Yliyltäkylläistä, lahjoja pursuavaa joulua ei tarvitse tavoitella. Lapsen on kuitenkin vaikea käsittää, miksi juuri oma vanhempi lomautettiin.

Tai että veronpalautusrahoilla saatiin maksettua auton yllättävä remontti, mutta joululahjat jäivät vähiin.

Tasapainoista, huoletonta lapsuutta tukee, kun perheessä ei jatkuvasti jouduta tinkimään tarpeellisesta. Joskus, vaikka jouluna, olisi hyvä olla varaa ylimääräiseen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisujen mukaan keskiluokkaan kuuluvien lapsiperheiden määrä vähenee koko ajan.

Köyhyysrajalla tasapanoillaan sen sijaan yhä useammin.

Joulunvietossa eriarvoisuus tulee läpinäkyväksi. Minun lapsuudessani oli perin erikoista viettää joulua muualla kuin kotona.

Nyt monet etsivät elämyksiä Lapin hangilta. Kanariansaarten ja Thaimaan rannoilla lepuutetaan työelämän kiristämiä hermoja ja pehmitetään liikavarpaita, jos tulotaso sen suinkin kestää.

Lapin vuokramökin hinta voi kuitenkin olla jonkun lapsiperheen kahden kuukauden ruokabudjetti.

Ehkä joulun mummolareissu jäi tekemättä siksi, että matkarahoja ei vain saatu kokoon, olkoonkin virallinen selitys lyhyet pyhät ja yskäiset lapset.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.