Ilvesten kevätmourujaiset pian alkamassa

Ilvesten mourujaisten aika lähestyy. Innokkaimmat urokset aloittavat metelöinnin jo helmikuussa. Kun ilveskanta nyt on ennätyssuuri, mokoman melun kuuleminen on tavallista todennäköisempää. Ääni on jonkinlaista haukkumisen, ulvomisen ja valittamisen sekasotkua. Olen kuullut äänitteeltä. Ei sitä valoisassa nauramatta kuuntele, mutta pimeässä metsässä voi tunnelma tietysti olla jopa aavemainen. Ja pimeässähän näitä mourujaisia harrastetaan.

Kolli-ilvekset kiipeävät yleensä korkealle mäelle julistaman naaraille omaa erinomaisuuttaan. Jos lähistölle sattuu muita uroksia, saattaa syntyä hyvinkin verisiä taisteluja.

Ilvesten runsaudesta kertoo se, että Keski-Suomen liikenteessä on vuoden sisällä kuollut ainakin viisi ilvestä. Viimeisin tapaus sattui Laukaan Tiituspohjassa. Pihapiireissäkin ilvekset vierailevat. Petäjäveden Kintaudella yksi onnistui tunkeutumaan kanalaan ja hankkimaan sieltä viisi kukkopaistia.

LEHTOKURPASTA näyttää tulleen vakituinen talvilaji Jyväskylään. Tämä on jo seitsemäs talvi, kun sellainen täältä löydettiin. Tarkkaa paikkaa ei kerrota, jotta lintu saa aterioida rauhassa.

Lehtokurppa on kahlaaja, joka hankkii ravintonsa tonkimalla maasta toukkia tai vaikka lieroja pitkällä nokallaan. Tämän talven pakkasilla moisen homman luulisi olleen aivan mahdotonta, mutta Jyväskylän kurppa on osoittanut, että eipäs vain ole. Jostakin se on löytänyt vaikka sulana pysyneet puron, jonka pohjasta evästä löytyy.

HARMAAPÄÄTIKASTA tuli kivoja valokuvia. Aaro Pieniluoma oli kuvannut, kun lintu oli aterialla tyrnipensaassa. Ei tätä tikkaa usein näe, vaikka se alkoikin runsastua viime vuosikymmenellä. Vanhoissa lintukirjoissa tätä vihertävää tikkaa mainostetaan hyvin harvinaiseksi näillä korkeuksilla.

Kannan muutos on ollut raju. Viimeisten 30 vuorokauden aikana on Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen tietoon tullut havainto yli 50 yksilöstä. Ensi kuun lopulla harmaapäätikkakoiraat aloittavat soitimen. Useimmista tikoista poiketen harmaapäätikkakoiras ei vokottele puolisoa rummuttamalla vaan laululla. Se on kimeänlainen, laskeva vihellyssarja.

LINTUJEN MUUTTO on käynnissä. Vaajakoskelle ilmestyi telkkäkoiras ja Konneveden Siikakoskelle viisi isokoskelokoirasta. Kukaan ei tiedä, ovatko kyseessä myöhäiset syysmuuttajat vai varhaiset kevätmuuttajat.

MATEEN KUTUAIKA lähestyy Keski-Suomen korkeudella. Kalat kokoontuvat kutumatalille isoiksi porukoiksi, jolloin kalamiehetkin tietysti saapuvat paikoille.

Kutupaikka on usein ruovikon reunassa tai jopa aukkopaikassa ruovikon sisällä. Vettä on yleensä alle kaksi metriä. Joskus parhaat saaliit saadaan vain puolen metrin vedestä.

Pilkintä on umpihullua touhua. Aikuiset miehet kahlaavat nietoksessa pakkasella, pimeässä. Veivaavat reikiä hiki pinnassa ja kun avantoja on tarpeeksi, hytisevät kylmässä pilkkivapa kourassa. Kunnon vonkale palauttaa hien, mutta kyllä sinttikin hiukan lämmittää.

Näin typerää touhua ei tänäkään vuonna voi jättää väliin. Siksi seuraava luontopalsta ilmestyy seuraavan kerran vasta neljän viikon kuluttua. Seuraavan olisi nimittäin aikataulun mukaan pitänyt ilmestyä Matin nimipäivänä, mutta juuri silloin mateen hääjuhlat ovat Päijänteellä kiivaimmillaan.

Luonto-palsta ilmestyy parillisen viikon keskiviikkona. 24.2. palsta ei kuitenkaan ilmesty.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.