Immonen

Suomen kultapojuissa, joita leijoniksi kutsutaan, on monenmoista menijää, tekijää, sankaria ja suharia.

Sitten on vielä Immonen. Johtotähti joukon jatkona.

Luojan lykky, ettei ilmaveivimaalia tehnyt Immonen.

Olisi saattanut jäädä postimerkki painamatta.

LEHDEN VERRATTOMALLE lyhyet-palstalle ilmestyi MM-kisojen jälkeen naseva piikitys, jossa todettiin jotenkin niin, että "Keskisuomalaisen urheiluosaston mielestä Immonen taisi yksin voittaa maailmanmestaruuden".

Halaamme synnin syliimme. Samalla vapautamme muut mediat vastaavilta syytöksiltä.

Ne eivät todellakaan riehaantuneet Immosesta, joka voitti ainoastaan kisojen pistepörssin ja maalikuninkuuden.

Joka tuli kaiketi toimittajien kisaväsymyksestä johtuen valituksi turnauksen tähdistökentällisen keskushyökkääjäksi.

Joka teki Mikael Granlundista mediatuottajien ja missikissojen ykkösobjektin.

Joka olisi Jukka Jalosen mukaan pitänyt nimetä turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.

IMMONEN EI ole olevinaan. Hän vain on.

Immosta kiinnostaa pelata erinomaista jääkiekkoa, mutta ei kertoa jälkeenpäin pelanneensa erinomaista jääkiekkoa.

Kun Immonen antoi MM-kaukalossa maalin edessä häikäisevän syötön Niko Kapaselle, hän sanoi television haastattelussa vakavalla naamalla, ettei tiennyt Kapasen sijainnista yhtään mitään.

Iso osa katsojista uskoi Immosen olevan tosissaan.

Immonen on aina ollut mukava ja tällainen. Hänet saa eturiviin ainoastaan pelikellon käydessä. Kun JYP juhli keväällä 2009 Suomen mestaruutta Oulun Raksilan hallissa, jokainen pelaaja kävi asianmukaisesti nostamassa Kanada-maljan päänsä yläpuolelle.

Immonenkin oli pakotettu tekemään niin. Hän piti pokaalia kaiketi 2,3 sekuntia, hymyili vähän ja luovutti sen huojentuneena joukkueen junnupelaajille, jotka hilluivat pojan kanssa kuvauksellisesti ja suu levällään ympäri kaukaloa.

Sinä keväänä Keskisuomalaisesta saattoi saada sen käsityksen, että JYPin mestaruus oli pitkälti Immosen ansiota.

Siitä näkemyksestä ei tullut kommenttia edes lyhyet-palstalle.

NYT JÄÄN odottamaan enää itsenäisyyspäivän Linnan juhlia. Näen jo mielessäni, kuinka Immonen (jos joku on huomannut hänet paikalle kutsua ja Ak Bars Kazan hänet bileisiin vapauttaa) astuu areenalle tyylikkään Johanna-vaimonsa kera, heittää kätellessä läppää tasavallan presidentti Tarja Halosen kanssa niin pitkään, että adjutantit joutuvat saattamaan hänet valtiosalin puolelle, jossa Immonen siirtyy keskelle lattiaa, nostaa kätensä ylös ja tervehtii frakkimekko-kansaa verevästi ulvahtaen.

"Minä olen sitten se Immonen, Jarkko Immonen. Rantasalmen sulttaani. Pistekunkku."

"Tuleeko niitä aplodeja!"

KOSKA OLEN viime aikoina huomannut, että Suomen kansan ironian taju on hapertunut kuin keskustan kannatus, päätän viimeisen kolumnini ennen armollista kesälomaa tylsään toteamukseen.

Immonen itsenäisyyspäivän juhlissa -kuvailu oli ironiaa.

Immonen sen sijaan ei ole.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.