Innostusta koulupäivään

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan vuosikirjassa oli huolestuttavia viestejä erityisesti koululaisten oppimis- ja terveyserojen kasvusta. Esimerkiksi joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea tasolla, joka tarvitaan jatko-opintoihin.

Opetusta ja tukea oppimiseen saadaan hyvin eri tavoin eri kunnissa. Opetuksen määrä 9-vuotisen peruskoulun aikana vaihtelee kuntien välillä yli lukukauden verran (Ksml 28.3.).

Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjan julkistus oli iso mediatapahtuma. Hyvä niin.

Aivan liian vähälle huomiolle jäi sen sijaan pari viikkoa aiemmin Helsingissä pidetty tilaisuus, jossa professori emerita Lea Pulkkinen luovutti selvityksensä joustavan koulupäivän kehittämisestä opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurulle (sd.).

Jyväskylän yliopistossa psykologian professorina elämäntyönsä tehnyt Pulkkinen on vannoutunut joustavan koulupäivän puolesta puhuja. Vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassa Eheytetty koulupäivä hän yhdessä Leevi Launosen kanssa ehdotti koulupäivien pidentämistä siten, että oppituntien välissä olisi harrastuksia.

Samat ajatukset ovat edelleen keskeistä sisältöä Pulkkisen ansiokkaassa selvityksessä, jonka nimi on nyt osuvasti Innostava koulupäivä – Ehdotus joustavan koulupäivän rakenteen vakiinnuttamiseksi.

Keskeisiä ehdotuksia ovat vapaaehtoisen kerhotunnin sisällyttäminen jokaiseen koulupäivään, perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan uudistaminen ja kytkeminen kerhotoimintaan sekä koulupäivän muuttaminen alkamaan oppituntien osalta vasta kello yhdeksän nykyisen kahdeksan sijasta.

Jos edes nämä ehdotukset toteutuisivat, lasten oppimis- ja terveyserot pienenisivät varmasti.

Kerhotoimintaa ja uudenlaisia malleja koulupäivän rakenteeksi on jo kokeiltu innostuneesti eri puolilla Suomea. Mikä parasta, tyytyväisiä ovat olleet niin oppilaat, opettajat kuin vanhemmatkin. Miksi uudistukset eivät muutu käytännöiksi koko maassa, vaikka niiden avulla voitaisiin ainakin jarruttaa lapsiasiavaltuutetun kuvailemaa eriarvoistumiskehitystä?

Syy on yksinkertainen; peruskouluun panostaminen ei ole viime vuosina ollut erityisen muodikasta. Päinvastoin, valtion osuus perusopetuksen järjestämiskustannuksista on parissakymmenessä vuodessa pudonnut lähes 60 prosentista noin 25:een.

Niin EU-uskovaisia kuin suomalaiset ovatkin, Euroopan komission suositukset lapsiin investoimisesta ovat Suomessa kaikuneet kuuroille korville.

Päättäjät ja talousasiantuntijat haikailevat kasvuyrityksiä mutta ovat unohtaneet, että pohja tuleville innovaatioille luodaan jo peruskoulussa – tai ainakin siihen olisi loistavat mahdollisuudet.

Suomessa ei ole myöskään toteutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoite, että kaikilla lapsilla olisi oltava yhtäläiset mahdollisuudet kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajan toimintoihin.

Välttämättä Pulkkisen kaavailema kokonaiskoulupäivä ei edes tulisi kalliiksi, sillä esimerkiksi kerhotuntien pitäjiksi olisi taatusti tarjolla vapaaehtoisia toimijoita urheiluseuroista ja yhdistyksistä. Näin koulu samalla lähestyisi muuta yhteiskuntaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.