Irti sanelupolitiikasta

Joukko eurooppalaisia intellektuelleja vaatii Euroopan unionin uudistamista.

Vaatimuksensa he esittävät viime viikolla julkaistussa Eurooppa-manifestissa, joka on jo kerännyt runsaasti myös muita allekirjoittajia.

Manifestin käynnistivät saksalaiset EU-parlamentaarikko Daniel Cohn-Bendit ja sosiologi Ulrich Beck.

Beck on tunnettu erityisesti riskiyhteiskuntaa ja toista modernisaatiota koskevista analyyseistään, joista hän on käynyt luennoimassa myös Jyväskylän yliopistossa. Hänet nimitettiin Jyväskylän yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1996.

Manifestin yksi ensimmäisistä nimekkäistä allekirjoittajista on tunnettu filosofi Zygmunt Bauman, joka myös vieraili 1990-luvulla Jyväskylässä useaan otteeseen.

Manifestin allekirjoittaneet intellektuellit haluavat Euroopan, jossa ihmisille ei sanella asioita ylhäältä päin. Sanelupolitiikan sijaan ihmisten tulisi itse voida vaikuttaa asioihinsa ja saada äänensä kuuluviin. Nyt näin ei tapahdu.

EU:n uudistaminen tulisikin aloittaa kääntämällä asioiden hoitamisen suunta päinvastaiseksi – siis alhaalta ylöspäin.

Intellektuellit muistuttavat, että Eurooppa on ainutlaatuinen yhdistelmä poliittisia ja sosiaalisia ideoita. Eurooppa ei ole yksi ja yhtenäinen ja juuri siinä on sen rikkaus.

Jos tästä rikkaudesta ei huolehdita, on koko Eurooppa vaarassa hajota, allekirjoittajat varoittavat.

Huoli Euroopassa vallitsevasta sanelupolitiikasta on aiheellinen. Euroopasta on EU:n myötä pyritty – ja tavoitteessa on myös onnistuttu – tekemään eräänlainen suuryritysten ja suurten kokonaisuuksien Eurooppa, jossa paikalliset toimijat ja kotimaiset yrittäjät häviävät yhä useammin isommilleen. Paikallinen pyykkifirma häviää ulkomaalaiselle firmalle, kun kunta joutuu kilpailuttamaan pesulapalvelunsa.

Kilpailusäännökset, hankintalait ja muut vastaavat puhtaan markkinatalouden pohjalta toimivat periaatteet ovat näivettäneet moniarvoista ja erilaisuuksien Eurooppaa.

Silti Yhdysvaltojen kaltaisesta liittovaltiosta ei ole kyse.

Vertailun vuoksi: samanlaiset yhtenäistämishankkeet eivät voisi toteutua Yhdysvaltojen osavaltioissa, koska amerikkalainen järjestelmä on hajautetumpi. Niinkuin järkevää onkin. Yhdysvaltojen osavaltiot ovat erilaisia, vaatimukset ”kurkkudirektiiveistä” tai hankintakilpailutuksen säännöksistä eivät niissä menisi läpi.

Sen sijaan EU:ssa on luotu rakenteet, joissa ei ole juurikaan jäänyt tilaa paikalliselle taloudelle ja toimintatavoille. Siinä asetelmassa isompi nielaisee pienemmän, olipa kyse sitten työpaikoista, yrityksistä tai valtioista.

Nähdäkseni tämänkaltaisista ongelmista Euroopan intellektuellit ovat huolissaan, kun he vaativat EU:n uudistamista pois sanelupolitiikasta, kohti alhaalta ylöspäin rakentuvaa asioiden hoitamista.

Sanelupolitiikan yksi monista ongelmista on se, että sen tuloksena syntyneitä mokia useimmiten pyritään korjaamaan entistä tarmokkaammalla sanelupolitiikalla.

Eikös EU:ssa juuri näin ole nyt käynyt?