Isänmaallisuus on rakkautta

Suomalaista isänmaallisuutta valjastetaan nykyään kysenalaiseen käyttöön. Isänmaallisuudesta on tullut iskusana, jolla suomalaisten on lupa tölviä toisia. Sellaista isänmaallisuutta ei ole syytä ruokkia.

Minun isänmaani on Suomi, jonka tasa-arvon edestä edelliset sukupolvet ovat tehneet kovasti töitä, monin eri tavoin. Ei vain rintamalla, vaan myös kotioloissa, arjessa ja työssä. Suomen itsenäisyyden säilymisessä oli kyse itsemääräämisoikeudesta – ja elämisen vapaudesta. Jotakin perimmäistä on unohdettu, jos isänmaallisuuden nimissä samaa oikeutta viedään toisilta.

Populistit, ääriliikkeet ja maahanmuuttovastaiset tahot ovat omalta osaltaan pilanneet suomalaista isänmaallisuuden käsitettä. Kehityksestä on syytä olla huolissaan.

Olli Aimola kirjoitti jo vuosi sitten isänmaallisuuden turmelemisesta (Yle 28.8.2014): jos nuori suomalainen sanoo olevansa isänmaallinen ”puetaan välittömästi kiitos-paita päälle, piirretään leijona-tatuointi otsaan. (..) Isänmaallisuus on minulle kuulumista yhteisöön, johon mahtuvat niin Päivi Räsänen kuin Jari Sillanpääkin, Ali Jahangiri kuin Tero Vaarakin. (..) Tehkää rauhaa ja rakkautta, älkää sotiko – ja antakaa minun rakastaa rauhassa isänmaatani!”

Vuosi on kulunut ja kärjistyminen jatkunut.

Kapeakatseinen isänmaallisuus kertoo surullista kieltään siitä, että monet suomalaiset ovat unohtaneet sotavuosien tärkeimmän opin: selviäminen edellyttää avun antamista ja vastaanottamista, erilaisuuden hyväksymistä.

Suomi on tarvinnut ja saanut apua muilta. Suomessa on kuitenkin vallalla surullinen käsitys siitä, että jokaisen olisi pidettävä huoli vain omistaan. Jos muut olisivat aikoinaan ajatelleet toisin, saattaisi Suomen tilanne olla toisenlainen: maalla ei välttämättä olisi ollut eväitä vaurastua.

Moni sotaveteraani suhtautuu erilaisuuteen avoimemmin kuin osa nuorista suomalaisista. Kuten Aimola kirjoitti: “Kaveria ei jätetä -iskulause istuu enemmän kuin hyvin yksilökeskeisyys – ja tasa-arvokeskustelun keskelle.”

Minulle isänmaallisuus ei ole itsekkyyttä, vaan avosydämisyyttä. Haluan sellaisen Suomen, jossa kaikista pidetään huolta. Huolen pitämisessä meillä on paljon parannettavaa.

Etääntyminen ja elitismi ovat omalta osaltaan herätelleet suomalaisia vastarintaan – siihen, joka kohdistetaan nykyään usein erilaisuutta vastaan. Suunta on väärä.

Se, että yhdestä pidetään huolta, ei ole toiselta pois. Ei, vaikka kyse olisi rahallisesta tuesta. Ongelma ei ole erilaisuudessa. Ongelma on siinä, etteivät päättäjät ymmärrä sitä arkea, jota suuri osa suomalaisista elää.

Keski-Suomen maanpuolustusjuhlaa vietetään tänään Jämsässä.

Suomi on puolustamisen arvoinen: vapaudesta ja tasa-arvosta on pidettävä kiinni. Elämme onneksi rauhan aikaa eikä arvojen puolustaminen tarkoita toisten tönimistä.

Todellinen isänmaallisuus on sitä, että teemme Suomesta hyvän maan elää – kaikille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.