Isänmaan oma pikku puuhamaa

On eletty jymyuutisten juhlaviikkoja. Poliitikot ja media päästelevät vuorotellen omaan maaliin, ja eduskunnan omassa puuhamaassa harrastetaan perinteistä kerhotoimintaa, johon kuuluvat kampitus, kieroilu ja kavallus.

Kyllä rahvasta naurattaa, kun herrat sössivät kunnolla. Oikein se rintoa suorii niin kuin Mattilan muorin sahti.

Eduskunnassa toimii 24 kerhoa ja toimintaryhmää, joiden tukemiseen kansliatoimikunta on myöntänyt varoja 135 700 euroa.

Paljonko niilläkin kansa ostaisi vanhuksille vaippoja! Huoltoaseman baarin kantapöytä kiittää.

HIEMAN keuhkoamisen kärkeä taittaa, että urheilukerhon rahojen kavaltaja oli virkamies, mutta roistoja ne on kaikki paitsi Niinistö, joka vain joskus osallistuu shakkikerhoon, mikä pyöriikin 350 euron niukkasbudjetilla. Urheilukerho röntsää 66 200 eurolla kansainvälisen kanssakäymisen nimissä ja tutkijain ja kansanedustajien seura 24 500 eurolla.

Naisverkosto, teatteri- ja näytelmäkerho, kalakerho ja moottoripyöräkerho pärjäävät kolmesta neljään tuhannella, raamatturyhmä 1 300 ja ikäihmisten hyvinvointiryhmä kuittaa 400 euroa.

Pieniä ovat silakat joulukaloiksi, mutta miten ihmeessä edustajalla riittää aikaa kaikkeen.

PAKKO riittää, kun pitää olla sporttinen, trendikäs ja dynaaminen moniosaaja. Ei ihme, jos yksi ja toinen jää kiinni sieltä sun täältä, koska ei kukaan voi hallita määräänsä enempää asioita. Kuka näitä pitkiä pätemislistoja vaatii? Äänestäjä, koska "vaan kansanedustaja" on epäilyttävä. Huono tai ainakin laiska.

Tosiasiassa pikemminkin syvällinen perehtyjä ja voimavaransa tunnistava uurastaja.

Kuka vaatii edustajaa avaamaan bloginsa ja parisuhteensa, menemään televisioon ja markkinoille puhumaan mukavia? Äänestäjä, jolla on oikeus tietää ja päästä edustajansa iholle. Vallan vahtikoira sitä suorastaan vinkuu. Rakkikin rakastaa naparapsutusta, jos jos sitä ei tule, puudelikin puree.

INSTITUUTION arvovalta on romahtanut iholle tulemisen myötä. Kohta kansalainen katsoo oikeudekseen tietää reaaliajassa, millaista kakkaa hänen edustajansa pukkaa.

Seuraavaksi BB-taloksi voisikin valita eduskunnan. Silloin kansa näkisi, kuinka siellä lakia rikotaan. Kuinka kadehdittavaa elämää suurin osa kansanedustajista viettää valiokunnissa ja työhuoneessaan loputtomien paperipinojen ja kansalaisten arjen asioitten kanssa työaikalakia julkeasti uhmaten.

Yhteiskuntaoppinsa lukematta jättäneet toimittajat paheksuvat, miten tärkeät lait jäävät vaalirahasotkujen jalkoihin. Eivät ne eduskunnassa jää. Mediassa kyllä. Eduskunnan työ etenee kuin juna. Yhdenkään lain käsittely ei jää lautakasan alle. Laiskan toimittajan pöydälle kyllä.

Kun toimittaja sanoo, että kansalla on oikeus tietää, hän on kansa, "Me Suuriruhtinas", joka kätevästi tyydyttää omaa tirkistelynhaluaan. Ja aina vaatekaappi vaalilupausten seurannan voittaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen erikoistoimittaja ja kirjailija.