Isäntäperhe-elämä on antoisaa molemmin puolin

Karen Holah, Thunder Baysta Kanadasta ja Kelly McBride Farmingtonista, Yhdysvaltojen New Mexicosta. He ovat minun ensimmäiset kosketukset Up with Peopleen. He asuivat meillä, kun Up with People vieraili Jyväskylässä 1990-luvulla.

Sain puhuttua vanhempani ympäri isäntäperheeksi ensimmäisen kerran tammikuussa 1996. Vanhempani eivät puhu sanaakaan englantia, ja asuimme Korpilahdella 30 kilometrin päässä Jyväskylästä. He suostuivat isäntäperheeksi, kunhan minä tulkkaan vieraalle ja kuskaan häntä kaupunkiin ja takaisin.

Selvä homma – ja niin kanadalainen Karen tuli meille muutamaksi yöksi.

Toisen kerran majoitin UWP-nuoren, kun opiskelin yliopistossa. Asuin Kortepohjan ylioppilaskylän B-talon 20-neliöisessä yksiössä, jonka lattialle levitetyllä patjalla yhdysvaltalainen Kelly nukkui. Valmistin hänelle – tulisiin meksikolaisiin ruokiin tottuneelle – lähes mautonta suomalaista makaronilaatikkoa. Nauroimme ruokaa maistellessa kokkaustaidoilleni ja söimme seuraavana päivänä McDonald’sissa.

Myöhemmin asuin itse noin 70 isäntäperheessä Up with People -opiskelijana. Se opetti muun muassa sitä, kuinka erilaisia perheitä ja koteja voi olla, mutta kuinka samanlaista elämä eri puolilla maailmaa loppujen lopuksi on.

Saksan Eberwaldessa asuin isäntäperheessä, jossa vain tytär Silke puhui hyvin englantia. Äiti-Evi ja isä-Werner osasivat vain saksaa. Koko perhe oli suunnattoman innostunut, ja minulle kerrottiin elämästä entisessä DDR:ssä, minua kierrätettiin lähinähtävyyksissä ja sain läksiäislahjaksi monta kiloa saksalaista suklaata.

Silke yritti kovasti kääntää isänsä ja äitinsä puhetta ja minä välttävällä koulusaksalla ymmärsin jotakin, mutta silti hymyilimme Silken kanssa puolisalaa vanhempien innostukselle.

Waukashassa, Wisconsinissa, puolestaan asuin Carroll Collegen kampuksella paikallisen yliopisto-opiskelijan asunnossa. Ja patjalla lattialla, kuten minun vieraani aikanaan. Samalla pääsin tutustumaan siihen, millaista oli asua amerikkalaisen yliopiston kampuksella.

Oma UWP-vuoteni toi minut myös Suomeen, jossa asuin tietysti isäntäperheissä. En ollut raahelaiselle perheelle niin eksoottinen kuin kämppikseni, texasilainen Nancy, mutta opin jotain omasta maastani. Raahelainen ”äitimme” vei meidät avantouimaan, ja se oli minullekin ensimmäinen kerta avannossa. Niin vain pulahti myös Nancy avannossa 30 asteen pakkasessa pipo päässä ja villasukat jalassa.

Isäntäperhenä saa kieli- ja kulttuurikylvyn lisäksi oppitunnin omaan kulttuuriin. Ulkomaalaiset kysyvät monesti suomalaisista tavoista. Itse jouduin taannoin googlaamaan karjalanpiirakan, koska minulta kysyttiin, miten karjalanpiirakasta on tullut niin suosittu Suomessa.

Myös meille niin tavallinen kauppareissu voi olla elämys ulkomaalaiselle. Moni vieras esimerkiksi katselee mielellään, löytyykö suomalaisen kaupan hyllyistä samoja tuotteita kuin kotikaupasta. Ja löytyi tai ei, jutunjuurta saa molemmista aiheista.

Isäntäperheenä oleminen ei vaadi mitään erityistä.

Tärkeintä on innostus, avoimuus, halu jakaa omaa ja oppia uutta, kuten Eberwalden isäntäperhe osoitti. Aina ei tarvitse yhteistä kieltä, mutta kotoisa, tervetullut tunnelma on kansainvälistä kieltä, joka välittyy, vaikka sanoja ei ymmärtäisi.

Kansainvälinen nuoren ryhmä Up with People tulee Jyväskylään viikon päästä. Parhaillaan etsitään isäntäperheitä 110 ryhmäläiselle. Isäntäperheeksi voi ilmoittautua ottamalla yhteyttä Roger Galindoon, puh. 044 231 9650 tai rgalindo@upwithpeople.org.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.