Isisin käsitys uskonnosta velvoittaa raiskaamaan

Eräs kuvottavimmista ilmiöistä nykypäivänä on Isis-järjestön ääri-islamilaiseen uskontokäsitykseen kuuluva periaate, että kaikki vääräuskoiset miehet pitää tappaa ja kaikki vääräuskoiset naiset pitää raiskata. Uusimpien tietojen mukaan Isis hyökkäsi Pohjois-Irakin jesidikansan kimppuun suunnitelmallisesti kaapatakseen tuhansittain seksiorjia, joita myydään kuin kauppatavaraa ja joilla ei nähdä olevan minkäänlaisia ihmisen oikeuksia.

Isisin johto käyttää ideologisena, ”uskonnollisena” perusteena koraaninlauseita samoin kuin kristityt uudessa maailmassa käyttivät raamatunlauseita oikeuttaakseen orjuuden ja orjakaupan 1700-luvulla.

Isis julistaa, että vääräuskoisen naisen raiskaaminen on uskonnollinen teko, joka vie tekijänsä lähemmäksi Allahia. Monet jesidinaisuhrit ovat kertoneet raiskaajien rukoilevan ennen raiskausta ja sen jälkeen, onnellisina itselleen ja sokeina naisen kärsimykselle. Tarkkailijat arvelevat, että monet Isisin joukkoihin tulleet soturit ovat tulleet tällaisen ”raiskausvaltakirjan” ja ”seksiorjavaltakirjan” vuoksi.

Jesidejä pidetään vääräuskoisista pahimpina, koska heillä ei ole mitään pyhää kirjaa niin kuin muslimeilla ja kristityillä on.

Miten ihmeessä nykypäivän uskonnontulkintaan on voinut tulla piirteitä yli tuhat vuotta sitten vallinneesta, orjuuden hyväksyneestä yhteiskuntarakenteesta?

Selitys löytyy Saudi-Arabian kuningashuoneen satoja vuosia sitten omaksumasta sunnalaisuuden tulkinnasta, jonka perusti Muhammad Bin Abdul Wahhab. Saudien varoja on ohjattu wahhabilaisten moskeijoiden rakentamiseen ja koraanikoulujen ylläpitämiseen muslimimaissa, kuten Jemenissä, Somaliassa, Pakistanissa ja Gaddafin kaatumisen jälkeen Libyassa sekä muissa arabikevään jälkeisissä kaaosvaltioissa.

Saudi-Arabian johto on tuuppinut ääriaineksia ulkomaille, jotta ne eivät hautoisi vallankumoussuunnitelmia kuningashuonetta vastaan. Afganistanin talibanit ovat, kuinka ollakaan, saaneet koulutuksensa Pakistanissa, eivät Afganistanissa.

Wahhabilaisuus on tuonut moniin muslimimaihin pienten vähemmistöjen kiihottamaa äärimmäisen väkivaltaista ja julmaa käyttäytymistä, samanlaista ja pahempaakin kuin kristittyjen keskiaikana Euroopassa järjestämät noitavainot. Al-Qaida on tällainen wahhabilainen ääriliike, ja Isis on vielä sitäkin äärimmäisempi. Isis levittäytyy yhä laajemmalle ja on nyt saanut jalansijaa Libyassa, Malissa, Nigeriassa, myös Afganistanissa.

YK:n turvallisuusneuvosto teki oikein julistaessaan Isisin ihmiskunnan viholliseksi, jota vastaan täytyy käydä sotaa.

Kun käydään kampanjaa tällaista ääri-islamismia vastaan, pahinta, mitä voidaan tehdä, on leimata sillä koko islam, kuten Yhdysvaltain republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Donald Trump tekee – ja jotkut some-nimimerkit Suomessa. Päinvastoin, on tuettava voimakkaasti maltillisia ja suvaitsevia islamin voimia. Paholaismainen ääri-islam on johdonmukaisesti tuomittava vapaassa tiedonvälityksessä.

On myös hyvä pitää mielessä, että wahhabilaisuus on vain sunnamuslimien suuntaus, mutta shiiamuslimeilla ei ole vastaavaa, ja heidän harjoittamansa väkivalta, joskus julma ja jyrkkäkin, on ollut pääasiassa puolustuksellista kautta historian.

Emme saa tuomita islamin uskontoa. Meidän on tuomittava sen nimissä tehdyt rikokset ihmisyyttä vastaan.

Kirjoittaja on suurlähettiläs emeritus ja tietokirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.