Iskulauseiden politiikkaa

Perussuomalaisia kiitetään siitä, että he puhuvat niin, että tavallinen ihminenkin ymmärtää. Se ei ole huono asia näinä poliittisen jargonin kulta-aikoina.

Tapa, jolla perussuomalaiset Timo Soinin johdolla tekevät itsensä ymmärrettäväksi, perustuu iskulauseisiin. Lauseet ovat nokkelia ja asian hyvin tiivistäviä - siis selkeitä. Iskulauseita on jokaisen helppo ymmärtää.

Mutta politiikassa tarvitaan tietysti muutakin kuin iskulauseita - nimittäin poliittinen ohjelma tavoitteineen. Pelkät iskulauseiden varaan nojaavat tavoitteetkaan eivät vielä riitä, vaan on esiteltävä myös keinot, miten kyseiset ongelmat aiotaan ratkaista.

MEDIA ei ole poliittisten tavoitteiden keinovalikoimaa - tai mitään muutakaan asiaa - perussuomalaisilta pahemmin tivannut. Päinvastoin, kohtelu on ollut silkkihansikkaista. Asian voi todeta käänteisesti katsomalla, miten mediassa muista puolueista puhutaan - tai pikemminkin miten niitä mätkitään:

Keskustan "roistojahtia" seurataan kuin jännittävää jatkokertomusta. Demareiden sössimiset oppositiossa - vaikka hyviä tilaisuuksia nosteeseen olisi ollut - jaksavat ihmetyttää ja synnyttää myötähäpeää. Kokoomuksen muovinen ylimielisyys alle keskituloisia kohtaan herättää kiukkua. Vihreiden into pysyä hallituksessa nostattaa arvostelua - takki kääntyy niin ripeästi, että se alkaa jo rispaantua.

Perussuomalaisia sen sijaan on mediassa vuolaasti kiitelty maahanmuuttokysymysten esille nostamisesta. Ja miksei - asiasta pitääkin puhua.

Aihe on kuitenkin perussuomalaisille sisäisesti ristiriitainen. Soini haluaa virallisissa lausunnoissaan sanoutua irti jyrkimmän kannan maahanmuuttokriitikoista mutta antaa heidän toimia puolueen siipien suojassa. Kielteinen asenne maahanmuuttoa kohtaan on tullut selväksi, mutta epäselvempää on, miten on ongelmat ratkaistaan. Rajojen sulkeminen ei ole realistinen ratkaisu nykymaailmassa.

KELAN tutkimusprofessori Heikki Hiilamo katsoo ( Helsingin Sanomat 10.10.), että perussuomalaisten maahanmuuttokriittisyyttä ruokkii näköalattomuus. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan perussuomalaisten kannattajat ovat taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevia. He kilpailevat maahanmuuttajien kanssa samoista työ- ja koulutuspaikoista.

Hiilamo arvioi, että köyhät on pantu kiistelemään rikkailta jääneistä muruista ja tästä reviirikilpailusta syntyy maahanmuuttokriittisyys. Hän huomauttaa, että reviirikilpailun perimmäinen syy on eriarvoistumisessa.

Mutta huomion kääntäminen maahanmuuttajista eriarvoistumiseen ei tuottaisi iskeviä iskulauseita. Ne saattaisivat kuulostaa vasemmistolaisilta - eli vanhanaikaisilta.

Perussuomalaiset ovat profiloituneet maahanmuuttokriittisyyden lisäksi myös EU-kriitikkoina. Heidän EU-kritiikissään toistuu vapaiden markkinoiden arvostelu, mutta sitä ei kannata sanoa selvästi ääneen, koska myös se voisi kuulostaa vasemmistolaiselta.

Ja se taas ei missään tapauksessa saisi satamaan ääniä perussuomalaisten laariin - kuten nykysanonta kuuluu.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.