Iso hanke, mutta tylsä nimi

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) haluaa yhdistää Suomen eri ministeriöt valtioneuvostovirastoksi (Ksml 11.9.). Uusi elin kokoaisi palkkalistoilleen tuhansia virkamiehiä, jotka nyt uurastavat 12:ssa eri ministeriössä.

Virkkusen mukaan nyt tarvitaan kokonaisvaltaisempaa otetta, sillä hallinnossa monet haasteet ovat niin isoja, että niihin ei voida vastata vain nykyisestä, kunkin yksittäisen ministeriön näkökulmasta. Virkkunen on jo tehnyt hallituspuolueiden puheenjohtajille ehdotuksen ministeriöiden hallinto- ja tukipalvelujen sekä toimintamäärärahojen yhdistämisestä vuodesta 2015 lähtien.

Ministeriöiden typistäminen vain yhteen on rapsakka aloite. George Orwellin dystopiassa Vuonna 1984 Isoveli pyrki kontrolloimaan kaikkea, mutta totalitaristisen Oceanian hallintokoneisto oli jaettu sentään neljään ministeriöön.

Totuuden Ministeriö (Ministry on Truth eli Oceanian virallisella ”uuskielelellä” Minitrue) vastasi tiedotuksesta, huvituksista, kasvatuksesta ja kaunotaiteista. Rauhan Ministeriö (Ministry on Peace, Minipax) huolehti sodasta. Rakkauden Ministeriön (Ministry of Love, Miniluv) vastuulla oli laki ja järjestys. Talousasioita hoiti Yltäkylläisyyden Ministeriö (Ministry of Plenty, Miniplenty).

Huomionarvoista on, että vaikka Orwellin Oceaniassa ministeriöt viittaavat ministerijohtoisiin virkakoneistojen osiin, yhdestäkään ministeristä ei esiinny yhtäkään mainintaa. Jos heitä ylipäätään on olemassa, he ovat osa suurta kasvotonta repressiokoneistoa.

Virkkusen virastossa ainakin valtiovarainministeriön valta kasvaa – ja tarjotun nimen hengettömyydestä päätellen byrokratian kasvottomuus toteutuu Oceaniaakin tehokkaammin. Millä nimikkeillä valioneuvostoviraston eri ministerit tunnistaisi?

Itsensä nimeämisen ongelma oli miljoonan muun asian lisäksi myös Venäjän bolshevikkien päänvaivana heidän kaapattuaan vallan syksyllä 1917. Bolshevikkien keskuskomitean ensimmäisestä kokouksesta kaappauksen jälkeen ei ole säilynyt pöytäkirjoja. Mukana olleet ovat kuvanneet ideointia muistelmissaan.

Keskuskomitea oli yksimielinen siitä, että ainakaan ”väliaikainen hallitus” ”ministereineen” ei kelpaa – nythän oli juuri muutettu koko maailmanhistorian kulkua.

Lopulta Lev Trotskilla välähti: Kansankomissaari! V.I. Lenin peesasi heti: ”Kyllä. Se on oikein hyvä, se tuoksuu vallankumoukselta! Ja hallitusta me voimme kutsua kansankomissaarien neuvostoksi!”

Kansankomissaarien neuvosto (Sovet narodnyh komissarov, Sovnarkom) säilyi Neuvostoliiton hallitusten nimityksenä vuoteen 1946, jolloin kansankomissaareista tuli ministereitä ja Neuvostoliiton viranomaisten nimitykset muuttuivat yleisiä vastaaviksi.

Vallankumouksellisuus ja komissaarit viittaavat tietysti Ranskan suureen vallankumoukseen. Terrorin ajaksi kutsuttuna jaksona vuosina 1793–1795 Ranskaa johti Yhteishyvän valiokunta (le comité de salut public) komissaareineen. Diktatorisilla valtuuksilla hallinneen Yhteishyvän valiokunnan tärkein tehtävä oli laatia nimilistoja niistä ihmisistä, jotka seuraavaksi joutuivat giljotiiniin.