Isompi potkaisee pienempää

Viime lamaan verrattuna nykyisessä taantumassa olennaista tuntuu olevan kaksi asiaa: kulutus ja pelko. En muista, että 1990-luvun laman aikana nämä kaksi asiaa olisivat olleet yhtä keskeisiä kuin ne nyt näyttäisivät olevan.

Nyt hartaasti toivotaan, että ahkeralla kulutuksella pelastuisimme lamasta. Siksi jokaista, jolla työtä vielä on, rohkaistaan hankkimaan niitä kuuluisia patioremontteja ja muita hoivapalveluita. Kulutuksella pyörät saadaan taas pyörimään, on hoettu taantuman alkumetreiltä lähtien. Näin alkuvaiheessa kulutusta ei viime lamassa huomattu huutaa apuun.

Ajatuksena on, että nyt olisimme edelliskertaa viisaampia tässä asiassa.

Toinen ero viime lamaan nähden on joka puolella väreilevä pelko. Tätä ei saisi sanoa ääneen - aivan kuten Harry Pottereissakaan ei saa sanoa ääneen pahan alkujuuren eli Voldemortin nimeä, koska nimen sanominen kutsuu pahan esiin. Pelon ääneen toteamisen uskotaan levittävän yhä pahempaa pelkoa.

Mutta siitäkin huolimatta pelosta pitää voida puhua.

TÄLLÄ VIIKOLLA uutisoitiin siitä, miten taloushuolet heijastuvat lapsiin. Tämä näkyy lapsissa levottomuutena ja käytöshäiriöinä.

Taloushuolet ovat pelon moottori. Se näkyy yhteiskunnassa ylhäältä alaspäin heijastuvana vaikutuksena, jossa isompi potkaisee aina pienempää.

Tämä ketju näkyy yritysmaailmassa, jossa yritysten johto siirtää omaa pelkoaan aina pienimpään työntekijään saakka.

Iso kala syö aina pienemmän kalan -politiikka näkyy puolestaan isojen valtioiden välisissä suhteissa, joissa valtiot yrittävät kaupankäynnin rajoittamisella turvata kotipesänsä.

Euroopassa EU vuorostaan heittää pallon kansallisvaltioille, ja valtiotasolla lamasta irtipääsemisyritykset siirretään puolestaan kuntien harteille. Kunnat taas kurittavat kuntalaisia heikentämällä palveluitaan.

Kuntien palveluiden heikentämiset kohdistuvat muutenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin eli lapsiin, vanhuksiin, sairaisiin ja työttömiin.

Tällä viikolla uutisoitiin taas kerran, että laman vaikutukset näkyvät lapsissa viiveellä. Asia on ollut tiedossa jo pitkään. Siksi on omituista, että palveluiden leikkaamisesta emme viime lamassa sittenkään tainneet oppia mitään.

NYT ELVYTETÄÄN tietä ja taloja rakentamalla ja kotitalouksien tulisi tehdä se teettämällä patioita.

Parasta elvytystä kuitenkin olisi turvallisuuden tunteen luominen. Tarvitaan niitä kuuluisia "muita hoivapalveluita". Toki turvallisuutta luodaan sillä, että ihmiset voivat säilyttää työpaikkansa, kun valtio päättää rakennuttaa siltoja tai parantaa tieverkostoa. Sama pitäisi päteä myös palvelualan töihin.

Pelon vuoksi kulutus takkuaa niilläkin, joita lama ei kosketa.

Kansalaisten turvallisuuden tunnetta lisäisi se, että koulujen ja päiväkotien toimintakyky pysyy yllä ja että vanhukset ja sairaat saavat hoitoa. Toimivassa palveluyhteiskunnassa rahan uskaltaisi laittaa kiertoon nekin, joilla sitä vielä on.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.