Isot pojat eivät vieläkään osaa itkeä

Kun istuu kylki tuntemattomien kyljessä täpötäydessä junassa, kuulee väistämättä vierustovereiden keskustelut - halusi tai ei. Joulun alla sain kuunnella kolmen puheliaan savolaisrouvan turinoita välillä Jyväskylä-Tampere. Naiset olivat iältään lähempänä seitsemääkymmentä, ellei jo ylikin. Sen näki kasvoista ja kuuli myös jutuista: rouvia kun puhutti se, että joku heidän tuttavansa oli nähnyt aikuisen miehen itkevän.

- Ei miehen sovi itkeä, eihän se käy päinsä, eräs rouvista päivitteli muiden nyökkäillessä vieressä.

Mitään perusteluita tälle varsin alkukantaiselle väitteelleen muori ei esittänyt, eivät keskustelukumppanit niitä tosin tuntuneet kaipaavankaan. Mies ei itke, sehän nyt on selvä.

Jos olisin ollut nuori mies, olisin puolustanut oikeuttani näyttää tunteitani, niitä herkempiäkin. Mutta koska olen heikomman sukupuolen edustaja - jonka oikein odotetaan itkevän, olipa syy sitten miten vähäpätöinen tahansa - olin hiljaa ja annoin mummojen pitää kivikautiset käsityksensä.



Ei mennyt kauaa, kun sain lukea, että Clint Eastwoodin mielestä elämä oli ennen yksinkertaisempaa, kun kaikki ongelmat ratkaistiin nyrkein. Kun 78-vuotias näyttelijä-ohjaaja oli nuori, kiusaajaa lyötiin takaisin, ja muutenkin ihmiset olivat kuulemma silloin vahvempia.

Junassa kohtaamani savolaiset olisivat varmasti yhtä mieltä Hollywood-legendan kanssa ja kaataneet hajusuolaa koville arvoille. Nyrkkejähän miehen kuuluu näytellä, eikä kyyneleitä! Ei lännen kovimman pyssysankarin rooleissa loistanut Eastwoodkaan varmasti itke, vaikka onkin itkettänyt naisia Hiljaisissa silloissa.

Haluaisin kovasti uskoa, että likainen Harry savolaismummoineen on vain jämähtänyt viime vuosisadan alkupuolelle, mutta sitten aloin muistella, milloin olen nähnyt miehen itkevän. Useampi vuosi siitä taitaa olla, jos hautajaisissa näkyviä punaisia silmiä ei lasketa. Ja jos miehen poikkeuksellisesti näkee vuodattavan kyyneliä, luultavasti syynä on vain roska silmässä.

Eastwoodin aikaiset ajatukset ovat näköjään juurtuneet syvemmälle kuin luulinkaan.



Mies ei siis näytä itkevän, naisen kyynelkanavien laukaisuun sen sijaan ei paljon vaadita. Pieni harmiton huomautus painosta tai uudesta kampauksesta ja pato on auki. Itse tunnustan antavani periksi luonnonvoimille ja nyyhkyttäväni usein, paljon ja ihan ilman syytä.

Joskus jopa sorrun itkemään ihan vain saadakseni etulyöntiaseman parisuhdekriisissä. Kyllähän jo jokainen lapsikin tietää, että kun tirauttaa kyyneliä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, saa tahtonsa läpi. Vielä ala-asteella pikkupojatkin noudattivat tätä ohjenuoraa, mutta yläasteen ja nykyhetken välillä miehen kehityksessä tapahtuu jotakin ratkaisevaa - suolaliuoksesta tuleekin naisten yksinoikeus.

Se on vähän sääli, sillä parhaillaan valkokankailla pyörivässä katastrofielokuvassakin itku pelastaa ihmiskunnan jo varmalta näyttäneeltä tuholta. Eli alkakaahan itkeä, miehet!

Kirjoittaja on opiskelija ja Keskisuomalaisen avustaja.