Itämeri – rauhaton meri

Kylmän sodan aikana Itämerta kutsuttiin Itä-Saksassa rauhan mereksi. Tapana oli vuosittain juhlia saavutusta Rostockin rauhanviikoilla. Nyt seurataan Itämeren muuntautumista rauhattomaksi mereksi. Venäjä harjoittelee ilmassa, maalla ja merellä, milloin Krimin valtausta, milloin Gotlannin valtaamista. Edellinen on jo toteutunut. Nato mutta myös Suomi ja Ruotsi lähettävät hävittäjiä tunnistuslennoille Itämerelle melkeinpä jo päivittäin.

Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt. Sotilaallisen tasapainon säilyttäminen edellyttää Suomelta ainakin laivaston ja maavoimien kalustoparannuksia. Talouslama vaikeuttaa jälleen kerran hankintoja puolustuksen varmistamiseksi. Jäljelle jää politiikka ja diplomatia. Venäjä haluaa Suomen pysyvän liittoutumattomana, koska se pyrkii varmistamaan etunsa naapurustossaan. Liittoutumaton Suomi ”ei liittoudu” sotilaallisesti Venäjää vastaan. Suomi on kahden tulen välissä, jos ei vielä konkreettisesti niin karttapöydillä. 

 

Suomen kannalta kyse on ensi vaiheessa Ahvenanmaan puolustamisesta. Venäjä arvioinee tilanteen kiristyessä tarvitsevansa Kaliningradin ilma- ja merireitin varmistamiseksi Ahvenanmaan, Bornholmin ja Gotlannin. Venäjä on jo simuloinut harjoituksissaan tällaisia operaatioita. Ahvenanmaahan liittyy vuonna 1921 solmittu saarten omistusta ja sotilaalista asemaa koskeva kansainvälinen sopimus. Miten kehittää Suomen puolustusta niin, että luodaan edellytykset myös  Ahvenanmaan puolustamiselle? Suomen ja Ruotsin yhteinen saarten linnoitussuunnittelma on aina historiassa torjuttu Moskovassa.

Tällä hetkellä Suomen armeijassa saarten puolustamiseen on varattu vain parituhatta sotilasta: kahdesta rannikkojääkäripataljoonasta muodostuva taisteluosasto ja kaksi rannikko-ohjuskomppaniaa vahvistettuna kahdella meritorjuntaohjuspatterilla. Vielä tänään ahvenanmaalaiset pitävät kiinni saarien demilitarisoidusta asemasta, mikä estää etukäteen järjestetyn puolustuksen sijoittamista saarille.

Suomen liittoutumattomuuden ja Ruotsin puolueettomuuden vakauttava hyöty liittyi siihen, että Venäjän ei tarvitsisi pitää yllä merkittävää sotilaallista valmiutta pohjoisella Itämeren alueella. Suomen turvallisuusympäristö on kuitenkin muuttunut Venäjän ja lännen välien kiristymisen myötä.

Suomen valtiojohdossa Georgian sota kuvattiin ”yksittäistapaukseksi” ja Nord Stream-kaasuputkea rauhan sillaksi Euroopan ja Venäjän välille. Venäjän tekemiä ilmatilaloukkauksia puolestaan vähäteltiin teknisiksi kömmähdyksiksi. Ne olivat osa strategiaa hybridisodan keinoin vahvistaa vaikutusvaltaa Venäjän länsinaapurustossa. Tämä on selvinnyt vuodesta 2014 myös Suomen ja Ruotsin päättäjille.

 Tilannetta ei Suomen kannalta helpota se, että Venäjä katsoo vain reagoivansa sekä Naton uhkaan että Yhdysvaltojen siihen kohdistamaan hybridisotaan. Baltian maiden ohella myös Suomi, mutta myös Ruotsi ovat olleet lisääntyneen propagandan, vakoilun, kyberhyökkäysten ja sotilaallisten alueloukkausten kohteena.

Venäjä järjesti syyskuusssa 2013 Kalingradissa yhdessä Valko-Venäjän kanssa Krimin anastusta simuloineen suurharjoituksen. On myös ongelmallista, mikäli euroalueen kriisiä tarkastellaan vain lompakon näkökulmasta. Toteutuessaan Grexit lisäisi epävakautta kaikkialla EU:n itärajan tuntumassa. Suomen hallitus kytki turvallisuuspoliittisen harkinnan ratkaisuunsa viime hetkellä

 

Venäjä toimii globalisaation olosuhteita hyödyntämällä, eikä pidä mallina menneiden sotien toistoa. Professori Mark Galeottin mukaan Venäjä käy tämän mukaisesti hybridisotaa lobbareiden, konsulttien, hakkereiden sekä venäjämielisten (maksettujen) kommentaattorien sekä rahan ahneiden yritysten avulla. Sotapropagandaa  ja länsivihaa syöttävien Venäjän televisiokanavien sponsoreina toimivat keskeiset länsibrändit kuten IKEA ja monet autovalmistajat. Galeottin mukaan Venäjä on jo saanut voiton hybridisodan ensimmäisessä mittelossä käyttämällä hyväkseen lännen hyväuskoisia ”hyödyllisiä idiootteja”, kuten Lenin nimitteli läntisiä yhteistyökumppaneitaan. Nord Stream-kaasuputkihanketta ja Rosatom-yhtiön osallistumista Fennovoiman rahoittamiseen ei voida irrottaa Venäjän ulkopolitiikasta.

Nykyinen vastakkainasettelu Venäjän ja lännen välillä muistuttaa 1970-luvun asetelmaa. Tällöin länsi sopi vastatoimista Afganistanin miehittäneelle Neuvostoliitolle kuten boikotoimalla Moskovan olympialaisia ja estämällä viljan myynnin.

Neuvostoliitto yritti puolestaan hajottaa Natoa ja luoda eripuraa Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen välille. Suomi poikkesi länsilinjasta tekemällä Moskovalle sopivia aseriisunta-alotteita ja nostamalla idänkaupan ennätystasolle.

Suomi oli lännen silmissä tällöin kuitenkin erityistapaus, jonka ratkaisuja ymmärrettiin, koska maa kuului Neuvostoliiton sotilaalliseen etupiiriin. Neuvostoliiton päivät olivat kuitenkin luetut. Venäjän ja lännen välinen uusi kriisi voi jatkua vielä pitkään, elleivät myös Putinin Venäjän päivät ole jo luetut.

 

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka toimi vuoteen 2014 suurlähettiläänä Sveitsissä. Hän valmistelee teosta Suomen ja Ruotsin turvallisuuskehtyksestä Krimin anastuksen jälkeen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.