Italialainen unelma, joka muuttui ghetoksi

Italiassa ja Suomen HBO Nordicilla alkoi hiljattain Napolin mafiasta Camorrasta kertovan Gomorrahin toinen kausi. Sarja kuvaa Savastanon mafiaperheen elämää ja armottomia valtataisteluja inhorealistisella tyylillä.

Sarjan takaa löytyy mafiakirjailija Roberto Saviano, jonka Gomorra-kirjan julkaisusta on tänä vuonna kulunut kymmenen vuotta. Kirjasta tuli myyntimenestys, siitä tehtiin elokuva ja Saviano joutui poliisin suojelukseen kenties loppuelämäkseen.

Yksi kirjan, elokuvan ja sarjan kiistattomista pääosanesittäjistä on Napolissa sijaitseva Scampian asuinalue ja sen surullisenkuuluisa maamerkki, Scampian “purjeet”. Likaisenvalkoisista, portaittain nousevista kerrostaloista on muodostunut Napolin rikollisuuden ja rappion symboli.

En kuitenkaan tiennyt, että purjeet olivat alun perin idealistinen hanke. Ne rakennettiin vuosien 1962 ja 1975 välillä osana laajempaa suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli kehittää Napolin itäpuolta. Sen ideana oli rakentaa suuria asumisyksikköjä, joissa sadat perheet olisivat luoneet tiiviin yhteisön.

Arkkitehti Franz di Salvo suunnitteli rakennukset, joiden kahden osan välillä kulki ilmassa käytävä. Sen oli tarkoitus olla kuin perinteinen napolilainen katu, johon kantautuu asunnoissa valmistettavan ruoan tuoksu ja elämän äänet, ja jonka kautta asukkaat voivat kommunikoida toistensa kanssa parvekkeelta toiselle. Lisäksi tarkoituksena oli rakentaa uusia teitä, viheralueita, palveluita ja lasten leikkipuistoja.

Asiat alkoivat kuitenkin mennä pieleen jo rakennusvaiheessa. Di Salvon piirrustuksia muutettiin muun muassa niin, että rakennuksista muodostui suunniteltua pimeämpiä. Yhteisiä tiloja ja palveluita ei koskaan rakennettu. Kun Irpinian vuoden 1980 tuhoisa maanjäristys jätti sadattuhannet ihmiset kodittomiksi, tulvivat asunnottomat keskeneräisiin purjeisiin – osa laillisesti, osa laittomasti.

Kaaosta lisäsi se, että ensimmäinen poliisin komissariaatti perustettiin alueelle vuonna 1987, 15 vuotta sen jälkeen kun ensimmäiset purjeet oli asutettu. Niistä oli jo ehtinyt tulla rikollisten temmellyskenttä ja huumekaupan keskus. Lisäksi taloissa kärsitään muun muassa kosteuden aiheuttamista ongelmista, ja niitä kuvataan elinkelvottomiksi.

Arkkitehti itse ei nähnyt purjeiden rappiotilaa, sillä hän kuoli vuonna 1977.

Alun perin rakennuksia oli seitsemän, mutta vuosien 1997 ja 2003 välillä niistä purettiin kolme. Loppujakin on vaadittu jo vuosia purettaviksi, mutta korvaavien asuntojen rakennustyöt ovat tökkineet. Nyt ensimmäiset 64 taloa purjeiden tyhjentämiseksi ovat kuitenkin valmistuneet. Kun ne asutetaan, purjeisiin jää vielä yli 300 perhettä.

Camorran kannalta rakennusten purkaminen tuskin ratkaisee mitään. Mafiajärjestöt ovat jo siirtäneet painopistettään rahan perässä Pohjois-Italiaan. Alueen asukkaiden elämänlaatua se kuitenkin parantaisi huomattavasti. Suuri osa heistä on lainkuuliaisia kansalaisia, joilla ei vain ole varaa asua missään muualla.

Jos kolkot kerrostalot joskus lopulta katoavat Scampian katukuvasta, ilmaan jää vain yksi kysymys: missä huippusuositun Gomorrahin tulevat kaudet kuvataan?

Kirjoittaja on Roomassa asuva vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.