Italialaisessa ravintolassa ja pankkipalveluissa on eroja

Matkailu kuulemma avartaa. Viimeksi kävin Italiassa ja pankissa. Niissä opin, että asiakaspalvelu on haitarista. Enkä tarkoita nyt huonoa palvelua, vaan asiakaspalvelua yleensä.

Ilmeisesti italialaisten kahviloiden työntekijät haluavat olla rauhassa. En keksi muuta selitystä sille, miksi asiakkaat pitää pelotella pois ylettömällä hyysäämisellä. Pelkän espresson ja leivän tilaaminen aiheuttaa kiusallisen hässäkän, johon osallistuu viisi tarjoilijaa.

Kun tilaus saapuu listan erittäin perusteellisen tutkimisen jälkeen, pari työntekijää käy minuutin välein utelemassa, mitä asiakas nyt haluaa. Öö, olla vastaamatta kysymyksiin suu täynnä ruokaa?

Todelliset vaikeudet alkavat vasta laskua maksettaessa. En tiedä, onko taustalla jokin kummallinen käsitys kohteliaisuudesta, mutta yleisemminkin eteläisessä Euroopassa rahastaminen kestää hillittömän kauan. Asiakas kiittää mielessään, ettei ole kiire minnekään.

Alan oppikirjoissa kiireetöntä huolenpitoa varmasti pidetään erinomaisena palveluna. Oikeasti se on lähinnä ahdistavaa.

Onneksi Italiassa ei ole pakko käydä. Sen sijaan vierailua pankissa ei voi aina välttää.

Satuin omistamaan käteistä, josta halusin eroon. Käynti arkiaamuna Jyväskylän keskustan Nordeassa oli juuri niin hirveä kuin muistin: valtava jono tietoyhteiskunnasta pudonneita, jotka yhdistävät laskunmaksun ja terapiaistunnon toisiinsa.

Tunnelma asiakkaiden keskuudessa oli avoimen vihamielinen. Sitä ei parantanut rouva, joka yritti kiilata jonon ohi, koska "minun asiani ei kestä kauan".

Tiskillä pankkitäti oli oikein mukava. Mutta silti, eikö joku voisi keksiä käänteisen Otto-automaatin, jotta minun ei koskaan tarvitsisi tavata häntä?

Eniten minun kävi kuitenkin sääliksi pappaani.

Täytin vähän aikaa sitten 25 vuotta. Tästä seurasi luonnollisesti ikäkriisi, koska toisin kuin minulla, kaikilla ikätovereillani on jo omistusasunto, rehellinen työ ja takana kolme avioliittoa. Kriisiä lievittääkseen isovanhempani antoivat minulle rahaa. Yhden tilisiirron vuoksi pappani hyppäsi Oulussa autoon, ajoi keskustaan ja etsi parkkipaikan. Hän täytti lomakkeen, otti vuoronumeron ja jonotti tiskille. Lopputuloksena sain rahat kahdessa päivässä ja laitoin ne kiertoon kolmella hiiren klikkauksella.

Kamalinta on, että pappani joutuu tekemään samanlaisen reissun minkä tahansa laskun maksaakseen. Joku tietysti ajattelee, että kyllä eläkeläisellä riittää aikaa. Jos minä olisin eläkeläinen, haluaisin käyttää päiväni johonkin mielekkäämpään kuin pankissa istumiseen.

Kävin syksyllä Japanissa. Siellä lähes kaikki on automatisoitu, ravintoloissa jopa tilataan kosketusnäyttöä painamalla. Silti kukaan ei valita, että koneiden käyttöä olisi mahdoton oppia.

Suomessa automaatteja vastustetaan vain juurtuneiden tapojen vuoksi. Siksi pieni painostus olisi paikallaan.

Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Harry Leinonen esitti viime viikolla, että käteisnostoista pitäisi tehdä maksullisia. Mainio ajatus. Eiköhän jo muutaman kymmenen pennin lisäkustannus vähentäisi pankkiterapian kysyntää kummasti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.