Italiassa päiväkotien lakkoilu on arkipäivää

Pääkaupunkiseudulla järjestettiin keväällä mielenilmaus, joka supisti päiväkotien toimintaa yhden iltapäivän ajaksi. Helsingin Sanomissa pohdittiin tilannetta etukäteen monen jutun verran. Kysymyksiä herätti esimerkiksi se, onko vanhemmilla oikeus jäädä pois töistä päiväkotilakon vuoksi. MTV julisti varhaiskasvattajien ulosmarssin aiheuttavan lastenhoito-kaaoksen.

Italiasta katsottuna tapauk-sen uutisointi hämmensi ja hieman hymyilytti. Täällä päiväkotilakot ovat arkipäivää. ”Ei ole todellista, taas yksi lakko!”, on hyvin yleinen keskustelunavaus päiväkotivanhempien WhatsApp-ryhmässä.

Lapseni aloitti päiväkodin viime syyskuussa. Huhtikuun loppuun mennessä oli ollut yli kymmenen päivää, jolloin syystä tai toisesta ”palvelua ei voida taata”. Pahimmillaan lakkoja on ollut parin viikon välein.

Yleensä vain osa päiväkodin työntekijöistä on lakossa, sillä lakkopäivistä ei tietenkään saa korvausta. Lapsia otetaan sisään suhteessa yksi lastentarhaopettaja-seitsemän lasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat juoksevat kilpaa päiväkotiin aamuvarhaisella saadakseen oman lapsensa hoitoon. Paikalla olevan henkilökunnan määrä selviää vasta lakkopäivän aamuna.

Ongelma koskee vain kunnallisia päiväkoteja. Yksi yksityisten päiväkotien valttikortti onkin Italiassa se, ettei niiden toiminnassa ole tällaisia jatkuvia keskeytyksiä.

Usein lakossa on myös päiväkodin ruokalasta vastaava taho. Niinä päivinä lapset syövät pastaa parmesan-juustolla höystettynä, ehkä kananmunan ja välipalaksi keksejä. Epätasaisin väliajoin toistuvat myös ammattiliiton kokoukset, joiden vuoksi päiväkoti avaa ovensa vasta kello 11.

Vaikka osa lakoista menee ohi ilman käytännön vaikutuksia, aiheuttavat ne aina vanhemmille päänvaivaa. Monet joutuvat kiikuttamaan jälkikasvunsa isovanhemmille varmuuden vuoksi tai tekemään muita lastenhoitojärjestelyitä.

Italiassa, kuten Suomessa, lakko ei ole itsessään hyväksyttävä syy jäädä pois töistä. Itselleni lakko merkitsee tekemättä jäänyttä työpäivää, josta kukaan ei maksa.

Hämmentävää on se, ettei lakkojen syistä keskustella juuri koskaan. Ei vanhempien kesken eikä juuri julkisuudessakaan. Ehkä syyt ovat kaik-kien italialaisten tiedossa muutenkin, mutta epäilen sitä.

Ilmeisesti päiväkodeissa protestoidaan erinäisiä lakimuutoksia, joita Italiassa on viime aikoina tehtailtu. Työntekijöiden eläkeikää on nostettu ja palkkoja alennettu.

Päiväkodit eivät toki ole ainoita lakkoilijoita. Toinen maan tapa tuntuu olevan julkisten liikennevälineiden lakko, joka järjestetään lähes aina perjantaina. Näistä lakoista sentään uutisoidaan kunnolla jo päiviä etukäteen, mutta silloinkin lakkojen syyt usein unohdetaan. Tyypillistä on myös se, että osa busseista kulkee lakon aikanakin.

Harvoin käytettävän tehokeinon sijaan lakot ovat siis Italiassa arkipäiväistyneet. Kun tavallinen kansalainen näkee vain lakon aiheuttaman harmin mutta ei enää syytä sen taustalla, on koko lakko vaarassa kääntyä itseään vastaan.

Kirjoittaja on Roomassa asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .