Itkeviä patsaita ja puhuvia miehiä

Perimätietona sukupolvelta toiselle kulkeva uskomus on, että suomalainen mies ei puhu, eikä se myöskään pussaa. Tämä on ihan ymmärrettävää, sillä aika monen naisen kohdalle on jossain elämän vaiheessa osunut tyyppi, jonka lauseet pääsääntöisesti sisältävät vain yhden sanan.

Ne miehet, jotka ovat ottaneet tuon uskomuksen toteen elämisen viimosen päälle tosissaan ovat harjaantuneet siinä varsin taitaviksi. Heidän sanansakin ovat lyhyitä, keskimäärin vain kaksitavuisia.

Mitä pussaamiseen tulee, niin siihen tämän miestyypin edustaja suhtautuu samalla tavalla kuin puhumiseen, eli sitäkään hän ei juurikaan harrasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hän ei pussaa, ellei se ole täysin välttämätöntä. Ja välttämättömyyden rajan ylittää yleensä vain yksi asia, jolla on kaksi ilmenemismuotoa.

Ensimmäinen on miehen mieleen aika ajoin hiipivä pakottava tarve olla läheisemmässä kanssakäymisessä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kokemus on opettanut miehelle, että pussaaminen on oiva keino päästä lähemmäs päämäärää. Ja toinen tilanne on tarve päästä muuten vain naisen suosioon sen jälkeen, kun on jäänyt kiinni jostain, mistä ei olisi pitänyt jäädä kiinni.

Eli yhteinen nimittäjä on tarve saada jotain. Eikä siinä mitään, tyylinsä kullakin.

Jos nainen kohtaa peräjälkeen liian monta kyseisen miestyypin edustajaa, niin on varsin ymmärrettävää, että epätoivo saattaa vallata hänen mielensä ohikiitäväksi hetkeksi. Silloin hänestä voi tuntua siltä, että pronssista tehdyt Nurmi ja Mannerheim tirauttavat parit kyyneleet ennen kuin kohdalle osuu puhuva mies.

Mutta onneksi pussailua pihtaavien tuppisuiden lisäksi on olemassa miehiä, joiden kanssa voi keskustella mistä tahansa. Itselläni oli miellyttävä tilaisuus todeta tämä taas kerran muutama ilta sitten.

Menin kylään erään varsin mukavan miehen luokse. Telkkarin katselun lomassa kävimme vilkasta keskustelua vaihtelevista aiheista. Tähän väliin haluan korostaa, että kysymyksessä oli oikea keskustelu. Siis dialogi kahden ihmisen välillä, ei monologi, jota naiset joidenkin miesten mielestä kutsuvat keskusteluksi.

Kun miehen kanssa voi saman illan aikana keskustella hyvällä fiiliksellä brasilialaisen vahauksen yksityiskohdista, lihaskunnon parantamisesta, työelämän haasteista, lasten merkityksestä ihmiselle ja lukemattomista muista aiheista, niin silloin kaikki muistot tuppisuista tuntuvat kovin kaukaisilta.

Ilokseni totesin myös sen, että mies, joka suhtautuu näin mutkattomasti puhumiseen noudattaa samaa linjaa myös pussaamisen suhteen. Tämä vain lisäsi tunnetta siitä, että ilta oli yksi onnistuneimmista, ikinä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.