Itkupotkuraivarit kuntakentällä

Äänekosken kaupunginhallitus ja -valtuusto ovat petranneet lähikuukausina huomattavasti. Hyvin valmisteltuja päätöksiä syntyy ilman ylenmääräistä äänestämistä, ja asiat rullaavat eteenpäin. On upeaa Rantapuistoa, siistittyä satamaa, kohenevaa Nelostietä ja kaikkea kaunista.

Voi pojat ja tytöt, on tätä odotettu, ihan kaupungissa asuvan perheenäidin näkökulmasta.

Ei Äänekoski mikään lintukoto ole, eivät kaikki asiat ole reilassa, mutta nyt edes päätöksenteossa tuntuu olevan mukana järjen ohella oikeanlaista tahtoa.

En voi kuitenkaan olla kuulematta korvissani riipivää kriik-ääntä, joka syntyy, kun jarrut läväytetään pohjaan. Äänekoskella jarru ei ole enää riitelevä kaupunginhallitus, sillä muotiin on noussut valittaminen. Se on ruma muoti.

Se on muoti, joka melkein pelottaa, sillä kuntalaisten kannalta iloisia asioita uutisoidessa kriik kiljuu aina taustalla. Mitä jos tämäkään ei toteudu valituksen vuoksi? Meneekö virkamiesten ja lautakuntien, kaupunginvaltuuston ja -hallituksen työ tässä kohtaa harakoille?

Jopa tarkastuslautakunta on huolestunut trendistä. Miten tilannetta saataisiin muutettua niin, ettei valituksia enää satelisi?

Minulla ei tähän vastausta ole, mutta toivon, että jollakulla on.

Kunnallisvalituksen tekeminen on helppoa. Sellaisen saa tehdä asianomainen tai kuka tahansa kunnan jäsen, jos on sitä mieltä, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, toimivaltaa on ylitetty tai päätös on lainvastainen.

Kunnallisvalitus tehdään hallinto-oikeudelle, joka kumoaa tai pitää voimassa kunnallisen toimielimen tekemän päätöksen. Se ei käy nopeasti vaan vie kuukausia.

Kun hallinto-oikeus saa hierottua päätöksen, suurimmassa osassa tapauksista valittaa voi edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Näin prosessi venyy kaikkinensa ainakin kahteen vuoteen.

Lähimenneisyydessä Äänekoskella valitettu muun muassa kouluverkosta, Äänekosken lukion kaavasta, Länsiportin kaavasta, Hirvaskankaan koillisen sektorin asemakaavasta ja asemakaavan muutoksesta sekä Koukkuniemen kaavasta. Näistä vain Koukkuniemen kaavan valitus on saatu päätökseen. Alkuperäinen päätös pysyi.

Myös lukiosta tehty kaavavalitus todettiin jokseenkin turhaksi hallinto-oikeudessa, mutta se taistelu on jatkumassa edelleen.

Uskallan väittää, että sinänsä upeaa demokratiaa osoittavaa valitusoikeutta on käytetty monissa kohdin väärin: lyömäaseena, uhkana, jalan polkemisena, itkupotkuraivareina, kun omaa tahtoa ei ole saatu läpi. Uskallan jopa väittää, että valituksia väkerretään toisinaan ihan vain kiusanteon ja koston vuoksi.

Voi vain miettiä, kuinka aikuista käytöstä se on.

Toivon, että näen näitä valittajia kunnallisvaaliehdokkaina vuonna 2017. Jos luottamus riittää ja ääniä ropisee, pääsee suoraan vallankahvaan kertomaan harmituksensa julkisesti puheenvuoroissaan ja tekemään oikeita, kaikkia miellyttäviä päätöksiä. Toivottavasti kuulette sarkasmin lauseessa.