Itkuvirsien maa

Porin keskustelupiireissä kuultiin sentään muutama järkeväkin puheenvuoro, joiden perusteella voisi toivoa, että syksyn työmarkkinakierroksella voisi syntyä jotakin luottamusta herättävääkin. Suomen keskeisin kesälomakausi on nyt ohi ja valtaosassa muuta Eurooppaa vasta alussa, joten positiivisesti ajatellen Suomen eri tason päättäjillä on nyt sopiva hetki keskittyä kotimaisten ratkaisujen kehittelyyn. Itkuvirsiä on nyt kuultu riittävästi ja se näkyy luottamuslukemissa.

Elokuun lopussa odottavat pääministerin koolle kutsuma talousseminaari ja hallituksen budjettiriihi. Niihin mennessä on syytä saada rakennettua jonkinlainen käsitys siitä, miten edetään. Viime päivinä on nähty ja kuultu talouseliitin laajaa yksimielisyyttä siitä, että Suomen talouden parhaat kasvuluvut ovat lopullisesti historiaa. Höpönlöpö. Niin sanottiin viimeksi, kun Nokia-huuma ensimmäisen kerran hiipui vuosituhannen alussa teknologiaosakkeiden roimaan globaaliin laskuun. Niin vaan taottiin kovat kasvuluvut vain muutamia vuosia myöhemmin.

Linjaerimielisyys keskusteluissa säilyy. Toisen blokin mielestä julkisen sektorin menojen eli etenkin tulonsiirtojen reippaalla leikkauksella on pysäytettävä julkisen velan kasvu. Väite kuuluu, että edes pienellä täsmäelvytyksellä ei saada aikaan mitään pysyvää. Tässä tilanteessa täsmäelvytyksellä onkin tarkoitus estää työmarkkinoiden heikentymistä, mutta miten niin homekoulujen korjaus tai rapautuneimman keskeisen liikenneverkoston korjaus ei tuota mitään pysyvää.

Toisen blokin mukaan rajattu täsmäelvytyskin voi olla paikallaan, mutta valtion on rohkeasti panostettava esimerkiksi omaisuusmyynneillä saatavia varoja uuden tuotannon kehittämisedellytysten luomiseen ja parantamiseen. Kysyä sopii, kuka päättää mitä se uusi on.

Nyt on muotia hokea rakennemuutosta ihan koko Euroopassa. Rakennemuutos tarkoittaa silloin eläkeiän nostoa, vaikka nykyisenkin eläkeiän lähestyessä näkyy taas virta työttömyyskortistoon. Eläkeikää varmasti nostetaan tulevaisuudessa, mutta on aika yhdentekevää tälle kriisille, nostetaanko sitä ensi vai seuraavana vuonna, koska siirtymäaika on joka tapauksessa pitkä. Niinikään rakennemuutos tarkoittaa Euroopassa työttömyysturvan heikentämistä, ainakin sen keston lyhentämistä, mikä ei liioin ole niin vallankumouksellinen asia kuin annetaan ymmärtää, jos työtä ja työhön johtavaa koulutusta on tarjolla.

Tämä nykyinen talousahdinko ei perustu heikkoon työvoiman tarjontaan, vasta pidemmän päälle työvoiman tarjonnasta tulee iso kynnyskysymys. Yrityksille näyttäisi olevan nyt tärkeämpää oman tuotantonsa vääntäminen siihen uskoon, että kun maailmalla kysyntä elpyy, se ulottuisi tännekin. Meillä toki on myös hyviä ja erittäin hyviä yrityksiä, mutta niiden johtajat eivät käytäkään aikaansa itkuvirsien virittelyyn.

Lähipäivinä saadaan tuoretta dataa teollisuudesta ja suhdannekuvaaja toukokuulta. Markkinoiden päähuomio on kuitenkin Yhdysvalloissa, josta jo ennen uusia työllisyystietoja saadaan keskiviikkona alustava ja huonohko lukema toisen vuosineljänneksen kasvusta. Samalla julkistetaan tieto jenkkien kansantalouden tilinpidon revisiosta, jonka odotetaan nostavan USA:n kansantuotteen tason muutaman prosentin verran ylöspäin. Jenkit siirtävät muun muassa tutkimus- ja tuotekehitysmenot investoinneiksi, joita ne tietysti ovatkin.

Tällä viikolla ovat myös koolla Yhdysvaltain ja euroalueen keskuspankkipäättäjät.