Itseään rakastava ihminen rakastaa

Avioliitto, mikä se on?

Avioliitto voi olla kahden ihmisen lupaus toisilleen antaa rakastamalleen ihmiselle tilaisuus kasvaa. Antaa ihmiselle turva, perusta ja rakkaus lentää omilla siivillään ja toteuttaa unelmiaan.

Avioliitto voi olla puhtaiden rakkaudentekojen, ja jumaluutta hipovan fyysisen yhteyden kotisija. Se voi kannustavaa ja kaunista.

Sitä avioliitto voisi olla ja sitä sen tulisi olla. Mutta mitä se usein käytännössä on?

Sairas ja kieroutunut, kirkon luoma instituutio, jota käytetään kontrolliin ja hallintaan.

Lupaus, joka pakottaa ihmisen elämän mittaiseen matkaan. Ja vaikka se matka olisi mikä tahansa helvetti, puutostila, tyhjyys, pelko tai ihmisen kärsimyksen tyyssija, se on parempi kuin ilman.

Koska se on avioliitto, se on pyhä. Jos siitä lähdet, olet automaattisesti viallinen.

Pyrkimällä pois ihmissuhteesta, joka aiheuttaa pientä taikka suurta kärsimystä, olet syyllinen.

Rakastumalla toiseen olet syyllinen.

Jos vain et rakasta enää, olet syyllinen.

Jos et halua enää kuulla olevasi surkea taikka mitätön, olet syyllinen.

Jos et halua enää miellyttää ketään muuta kuin itseäsi, olet syyllinen.

Syyllinen, syyllinen, syyllinen.

Mitä sen on väliä, mikä helvetti elämäsi on. Et saa koskaan orgasmia, etkä ehkä edes seksiä. Mutta saat turpaasi tai vaimosi haukkuu sinua lihavaksi idiootti-luuseriksi ja kertoo sinusta halventavia vitsejä sinun ja ystäviesi kuullen?

Mitä sen on väliä, että et enää halua elää elämääsi vaan haluaisit lentää vapaasti ilman jatkuvaa epäilyä taikka uhkaamista?

Mitä sen on väliä on, sinähän lupasit. Ja lupaus on lupaus. Ei ole väliä onnella eikä ihmisarvolla. Vain avioliitolla on väliä.

Ja jos olet saanut lapsen, sinulla ei ole enää sitäkään väliä.

Olet periatteessa olemassa vain lapsiasi varten. Siitä päivästä kun ne syntyvät kuolemaasi asti. Kun uusi elämä syntyy, sinun on lakattava elämästä.

Ja sinun on kärsittävä huonossa taikka keskinkertaisessa suhteessa. Sinähän lupasit! Ja hei, se toinenkin lupasi!

Mitä siitä, etten ole enää se kukoistava, rakastava ihminen kuin olin silloin lupauksen antaessani. Lupaus on lupaus, tähän on jäätävä, niin minun kuin hänenkin.

Minä en enää jaksanut. En jaksanut koittaa olla paremmanlainen. En jaksanut koittaa olla täydellinen. Kun se ei koskaan riittänyt. Aina kuitenkin kaikki alkoi, ikuinen sota ja syyttely. Ikinä en onnistunut, koska pohjimmiltaan kukaan ei voi olla muuta kuin on.

Minä halusin olla minä. Minähän olen se hutsahtava äitimalli, joka poseeraa alasti liian monessa paikassa. Se joka on asettanut itsensä alttiiksi kaikelle arvostellulle, vieläpä ilman vaatteita. Se, jolla ihan hyvä kroppa, mutta viallinen naama. Se, joka on häväissyt joulupiparit. Se, joka ei usko siihen, että vaimona olemiseen kuuluu yhtään muuta sääntöä kuin ne, mitä on kahden ihmisen välillä solmittu. Ei niitä kirkko voi kenenkään puolesta tehdä.

Minä olen se äiti, joka uskoo, että tärkein oppi, minkä lapselleni voin opettaa on rikkaus olla oma itsensä. Oppia rakkaus ja hyväksyntä itseään kohtaan. Koska ihminen, joka rakastaa itseään ei anna tehdä itselleen pahaa.

Itseään rakastavan ihmisen ei tarvitse etsiä onnea eikä tyydystä elämäänsä itsensä ulkopuolelta.

Itseään rakastavan ihmisen ei tarvitse sitoa eikä satuttaa.

Ja vain itseään rakastava ihminen voi täysin rakastaa muita. Silloin kun onni on itsessä, et vaadi sitä muilta. Silloin voi vapaasti elää ja antaa muidenkin elää, luottaen siihen, että rakkaus, ei pakko eivätkä ne lupaukset, tuo ne oikeat ihmiset aina vierellesi takaisin.

Kirjoittaja on yrittäjä, joka tunnetaan myös Playboy-äitinä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.