Itsenäisyysliike siirtyi kadulta kabinetteihin

Katalonian itsenäisyysliput kerrostalojen parvekkeilla haalistuvat hyvää vauhtia. Kun puna-sini-keltainen kangas liehuu tarpeeksi kauan, Espanjan aurinko haalentaa värit tehokkaasti. Lippuja on nyt entistä harvemmassa talossa esillä, ja suurissa kansallispäivän mielenosoituksissa on vuosi vuodelta vähemmän osanottajia.

Samalla itsenäisyyden kannatus on mielipidemittausten mukaan taantunut. Tällä hetkellä hieman useampi vastustaa Katalonian eroa Espanjasta kuin kannattaa. Jakolinja kulkee melko tarkasti katalaanin ja espanjan kielien ja etnisyyden välillä. Lähes 80 prosenttia katalonialaisista haluaisi silti äänestää asiasta.

Katujen hiljentyminen on näköharhaa. Vuosikymmenen alusta saakka jyllänneen itsenäisyyshankkeen pääpaino on siirtynyt kaduilta kabinettien pimentoihin.

Katalonian itsenäisyysmielinen hallitus valmistelee parhaillaan sitovaa kansanäänestystä, joka on määrä järjestää syksyllä. Uuden valtion rakennusosia, kuten verovirastoa ja oikeuslaitosta valmistellaan myös täyttä päätä. Perustuslakiluonnos on ollut valmis jo pitkään. Sen mukaan uudesta maasta tulee tasavalta.

Katalonian paikallishallinto on etsinyt ulkomaista tukea hankkeelleen, mutta laihoin tuloksin. Harva maa on valmis tukemaan toisen maan sisällä olevaa itsenäisyysliikettä. Erityisesti Euroopan unionissa on tällä hetkellä tarpeeksi tekemistä ilman yhden suuren jäsenvaltion pientä kapinaliikettä.

Aluksi Espanja yritti saada Kataloniaa ruotuun mykkäkoululla, mutta nyt taktiikkana on väsyttäminen ja poltettu maa. Madridissa uskotaan yhä, että aika ja kohentunut taloustilanne saa katalaanit järkiinsä. Neuvotteluyhteyttä osapuolten välillä ei ole.

Hallituksen strategiaan kuuluu itsenäisyysliikkeen keskeisten poliitikkojen haastaminen oikeuteen. Entinen autonomian presidentti Artur Mas sai tuomioksi kahden vuoden virkakiellon. Seuraavana oikeuden eteen joutuu Katalonian parlamentin puheenjohtaja.

Kansanäänestystä Espanja ei hyväksy. Maan perustuslaki on hallituksen mukaan tältä osin selvä. Äänestyksen salliminen olisi sille suuri riski, kuten Ison-Britannian Brexit-äänestys ja Donald Trumpin valtaannousu ovat osoittaneet.

Ison-Britannian ero EU:sta mutkisti myös Katalonian tilannetta. Itsenäisyysliikkeen kannattajat ovat hyvin EU-myönteisiä, ja heille itsenäisyys ilman unionin jäsenyyttä on käytännössä mahdottomuus. Espanja käyttää vaikutusvaltaansa siten, että Skotlannista, Pohjois-Irlannista tai mistään muustakaan alueesta ei tule katalaaneille käyttökelpoista ennakkotapausta.

Katalonialaiset aikovat kuitenkin äänestää ensi syksynä, tavalla tai toisella. Koska Espanja ei tätä äänestystä hyväksy, se joutuu sen jollakin tavalla estämään. Keinot vaihtelevat lainsäädännön tiukasta noudattamisesta aina autonomian peruuttamiseen. Mikään vaihtoehto ei ole erityisen houkutteleva. Poliisi estämässä kansalaisia äänestämästä voi olla juuri sellaista kansainväliseen levitykseen sopivaa kuvastoa, jota katalonialaiset hakevat.

Katalonian itsenäisyysliike on korostetun sivistynyt ja rauhanomainen. Sen järjestämät suuret, satoja tuhansia ihmisiä koonneet kansallispäivän mielenosoitukset sujuivat väenpaljoudesta huolimatta kuin sunnuntairetki. Liike on ymmärtänyt hyvin, että väkivallalla se ei saavuta mitään. Tilanteen kärjistymisellä voi silti olla odottamattomia seurauksia.

Neuvottelupöytään palaaminen on yksi vaihtoehdoista. Espanja ei ole vuosikymmenen mittaan tehnyt minkäänlaisia myönnytyksiä Katalonian vaatimusten suhteen, joten sillä on halutessaan varaa olla hyvinkin avokätinen.

Kirjoittaja on Espanjassa asuva vapaa toimittaja.